Faktoja pöytään

26.1.2014

Blogia seuraamalla saa yleensä edes jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen ihminen blogin takaa löytyy, ja pitkään blogia seuraamalla usein tulee sellainen fiilis, niinkuin bloggaaja olisi melkein tuttava - vaikkei oikeasti olisikaan. Tää ilmiö lienee tuttu niin monille lukijoille kuin monille bloggaajillekin. Kuitenkin on monia asioita, joita ei välttämättä blogissa tule mainittua, mutta jotka voi olla ihan hauskaa nippelitietoa bloggaajasta - eli nyt on random facts-postauksen aika!

IMG_2219

Mulla ei sinänsä ole fobioita, mutta pelkään aivan hirveästi kahta asiaa - luolia ja vedeneläviä. Luolapelkoon en keksi mitään kovin loogista selitystä, koska en ole hirveästi hengaillut luolissa enkä pode ahtaan tai pimeän paikan pelkoa muuten. Ehkä se johtuu lukuisista luolakauhuelokuvista joita on tullut katseltua, mutta selkäpiitä alkaa karmimaan kun mietinkin luolia ja luolastoja. Vedenelävissä pelko on myös siitä vähän hölmö, että en pelkää esimerkiksi akvaariossa möllöttäviä otuksia, mutta pelon takia en uskalla uida sellaisessa vedessä, joka ei ole niin kirkasta että näkisin pohjaan ja välittömään läheisyyteeni koko ajan. Viimeisten vuosien aikana olen suostunut uimaan vain Ibizalla, jossa vesi oli vaaleansinistä ja täysin kirkasta, sitä ennen järvessä varmaankin lähemmäs 8v sitten. Kala hipaisi jalkaani. En ui enää järvissä.

Kun synnyin, silloin 5-vuotias isosiskoni ilmoitti hoitajalle, että nimekseni tulee Sofia. Se oli siis ollut yksi nimivaihtoehdoista, mutta vanhempani eivät olleet ihan vielä päättäneet - siskoni teki sen heidän puolestaan. Samalla silloin 3-vuotias isosiskoni pettyi kovasti, kun ei saanutkaan tarjota uudelle vauvalle suklaata.

Kävin ala-asteen, yläasteen ja pienen pätkän lukiota Steiner-koulua. Vanhemmillani oli ihan pätevät syyt valita juuri Steiner-koulu minulle ja siskoilleni, mutta en itse laittaisi lapsiani sellaiseen. Vanhimmat siskoni kävivät kouluamme aina ylioppilaiksi asti ja pitivät siitä, minä ja siskoni livahdimme pois ja kävimme lukiomme muualla.

Kun olin pieni, meidän perhe ei käynyt oikeastaan koskaan pikaruokaravintoloissa. Vanhempani boikotoivat McDonald'sia eettisistä syistä ja käytiin joskus hyvin harvoin Hesessä tai Carrolsissa. Esiteininä oli omat rahat ja menot ja kaverit tietenkin halusi aina mäkkäriin ja lukioiässä menin sinne myös töihin. Mihin isäni parahti  "ensin sitä käyttää yli 20v boikotoidakseen sitä paikkaa, ja sitten sä menet niille duuniin, eiiii...."

Aina kun otan vähänkään alkoholia oon seuraavana päivänä morkkiksissa siitä että oon omasta mielestäni aina ollut niin kamalan nolo.

IMG_2210

Mä oon aika master stalker jos tarvitsee. Useampaan otteeseen on tullut etsittyä vaikka mitä taustatietoa kavereille heidän ihastuksistaan... Kiitos niille ihmisille, jotka ei poista ikivanhoja some-profiileita eikä piilota kunnolla Facebook-profiiliaan ♥

Mulla (eikä Nicolla) ei oo ajokorttia, mutta oon aina halunnut osata ajaa. Se vaan on tällä hetkellä turhake.

Mulla on joku skidi rihkama-allergia, joka esiintyy kummallisesti välillä ja välillä ei. Nikkelivapaat korut aiheuttaa joskus hirveetä kutinaa, jotkut halpiskorut aiheuttaa hirveetä kutinaa, mutta ei kaikki eikä aina.

Kun ensimmäinen Taru Sormusten Herrasta-leffa ilmestyi, olin 10-vuotias ja rakastuin Orlando Bloomiin koko pikkutytön tarmollani. Kirjoitin sille useita fanikirjeitä (lue: siirappisia rakkauskirjeitä, joissa oli mukana esim. runoja....) ja pussailin kaikki huoneeni seiniä koristavar Orlando-julisteet läpi aina nukkumaan mennessä. Parasta tässä on se, että Orlando oli vain yksi suurista ihastuksen kohteistani ja käyttäydyin samalla tavalla aina uuden julkimoihastuksen tullessa.

Oon kauhea häslä ja kömpelö ja aina mustelmilla/ruhjeilla. Oon saanut lempinimen Tuhoaja-Sofia ja useamman kuin yhden ihmisen suusta on kuultu "aina jos multa katoaa jotain niin Sofia istuu sen päällä..."

En usko mihinkään yliluonnolliseen, en sieluun, aaveisiin, paranormaaliin. Avaruusolioihin kyllä toisaalta uskon. Hirveän itseriittoinen ajatus ihmiskunnalta, että äärettömässä avaruudessa kaikissa universumissa meidän pientäkin pienempi miniplaneettamme olisi ainoa, jolle on kehittynyt jonkinlaista elämää.

Mulla meni yli kaksi vuotta pelata L.A. Noire loppuun. Yksi kaunis päivä vuonna 2012 ajattelin, että pelaan nyt vähän tätä toista ennen kuin pelaan ton L.A.:n tarinan loppuun ja tässä viime viikolla vasta palasin sen pariin...

Olen aloittanut varmaan sata kirjaa, mutten ole kirjoittanut yhtäkään loppuun - ellei lasketa n. 40 A4-sivun kokoista scifitarinaa jonka kirjoitin ala-asteella. Yksi unelmani ja bucket listini kärkisijoilla hoippuva kohta onkin kirjoittaa kirja. Ihka oikea romaani.

Elämän tarkoitus on olla itse mahdollisimman onnellinen ja tehdä mahdollisimman moni muu mahdollisimman onnelliseksi.

23 kommenttia :

  1. Hahhaa, ihan kuin mä. :D Pelkään järviä ja meriä (hrr kalat, limaiset lumpeenlehdet ja mutapohja), mun salainen kyky on onkia ihmisistä kaikkia asiat tietoon netin kautta, tuttua on myös bailuillan jälkeinen morkkis (tosin oon oikeasti aika nolo, häslä ja krhm sosiaalinen), rikon ja hävitän aina kaiken ja istun myös päälle (mies aina kysyy kun puhelin/kaukosäädin on kadonnut, että oonko tarkistanu anaalin. :D Toistaiseksi sieltä ei oo mitään löytyny).

    VastaaPoista
  2. senkin kaunokainen<3

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoisia juttuja! Mua naurattaa tuo L.A. Noire, kun minun Villeni sitä pelaili hullunlailla silloin kun olin raskaana. Hän kirjoitteli siinä samalla kaikkia muistiinpanojakin ja kaikkea muuta super söpöä, mitä aina naureskelin löllöpeppuni kanssa olkkarin sohvalta! Olet ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :---D se on vielä tosi hyvä peli mut se jotenkin vaan jäi! Muistiinpanot ois kyllä ollu ihan hyvä idis, piti koko ajan tutkii niitä case noteja että muistas mitä on jo löytänyt :D

      Poista
  4. Voi sun isiparkaas ahaha :D ! Reagoisin varmasti samanlailla jos Lucas ilmoittais että hän menee Nestlelle duuniin :D !

    Ja elämän tarkoitus on mun mielestä myös just tuo. :) Onpa hienoa jos sulla on hullusti rahaa tai joku vakiduuni mut jos et silti tunne itseäs niin onnelliseks kun voiskin olla mahdollista niin eipä se niin hienoa olekaan. Mäkin olen tällä hetkellä onnellinen ihan vain siitä siitä että mun pyykit on kohta valmiit ja voin levittää ne rauhassa ilman että Lucas repii ne samantien alas koska se nukkuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Nestle oli täällä kans boikotissa! :D

      On kyllä tärkeetä osata olla onnellinen muustakin kun materiasta! Tietenkin ois ihanaa pystyy elää niin ettei olis koskaan tarvetta stressata raha-asioista ja taloudellinen tilanne ois aina reippaasti plussan puolella mut totta on että ei se massi paljoa merkitse jos muuten ei oo tyytyväinen elämäänsä :)

      Poista
  5. Stalkkaus on täälä ihan sama :D!
    Mä en voi käsittää niitä Catfishin tyyppejä, kun ne on jotkut 10v chattaillu ja silti ei oo googlettanu :o!
    Oon tehny tota samaa tietojen etsimistä kavereitten ihastuksista. Ah se tunne, kun löytää jotain uutta ja "salasta" ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo koskaan kattonu Catfishiä, pitäs kattoo! Mut hä, ai ei googleta?? :D mä googletan aina ekana jos oon ihastunu :'D Nicoki on aikanaan googleteltu ja tutkittu :D ja mulla tulee aina niin salapoliisifiilis, just vähän aikaa sitten yks kaveri oli ihastunu yhteen tyttöön eikä tienny siitä muuta ku nimen ja iän nii mä bongailin netistä mm. lapsuuden harrastuksen :D

      Poista
  6. Haha vähän hyvä tää postaus!:D

    VastaaPoista
  7. Yritin lukee tosta linkistä mut mulle ei auennu yhtään.. siis mikä toi steiner koulu on? Tai miten se eroaa normaalista koulusta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei huh tästä tulee kilometrivastaus :D Vastailen nyt siis mun koulun pohjalta (Elias-koulu), muissa steinereissä voi olla vähän eri meininki.

      - Steinerkouluissa painotetaan lapsen taiteelliseen puoleen ja käsien käyttämiseen. Tää ilmenee mm. siinä, että varsinaisia koulukirjoja ei oo ennnen yläastetta ja koko ala- ja yläasteen ajan oppilaat saa melkeen joka aineessa sellaisen tyhjän vihkon, johon pitää mustekynällä kaunolla kirjottaa tekstit ja käsin piirtää tekstille kuvitukset ja sit kannet pitää kans piitää ja se kuinka hieno sun vihko on vaikuttaa sun arvosanaan.

      - Arvosanat muuten tulee numeroina vasta kasiluokalla, ennen sitä saadaan kevätjuhlissa lausunnot, eli sellaset vihkoset johon kaikki opettajat on käsin kirjotellut pari sivua juttua joka oppilaasta. Esim. mun musanmaikka ala-asteella "Sofia on innokas opiskelija mutta soittaa huilua väärissä paikoissa". Kokeistakaan ei muistaakseni saatu aina numeroita vaan sanallista arvostelua esim. Erinomainen! Hyvä! Kohtalainen! Huono... Kokeitakaan ei muuten tainnut hirveesti olla ekoina kouluvuosina.

      - Eurytmia on pakollinen aine kaikille. En edes yritä googlettaa mitä siitä selitetään mut pähkinänkuoressa oppilaille laitetaan päälle sellaset sairaalamekkojen näköset vaatteet, luokassa on opettajan lisäksi pianisti ja sit kävellään ympäri huonetta rytmikkäästi. Mä vihasin eurytmiaa koko sydämestäni koko kouluaikani steinerissä, niin hirveetä ja turhaa paskaa :D Tästä videosta saa aika hyvän käsitykseni, oon tehyt prikulleen näitä liikkeitä koulussa: http://www.youtube.com/watch?v=0o0a61BAToc

      - Mitään valinnaisia ei ole olemassakaan muita kun ekalla luokalla saa valita alkaako lukemaan venäjää vai saksaa. Myös englanti alkaa heti ekalla luokalla. Mut puutyö, käsityö, liikka ja kaikki muut on pakollisia kaikille koko ajan. Kun menin kymppiluokalle multa kysyttiin mitä valinnaisia olin opiskellut ja mä en edes tienny mitä sana "valinnainen" tarkoittaa koulumaailmassa.

      - ATK:ta ei ole, koska tietokoneita ei ole. Ei oo Wilmaa, ei mitään vastaavaa, ei oppilaan omia tunnuksia. Meidän koulussa oli muutama tietokone kirjastoluokassa mut ne oli avattu viimeks varmaan 80-luvulla. En koskaan nähnyt yhtäkään niistä päällä.

      - Steiner-ihmiset kuvittelee, että heidän koulunsa on paljon parempi kuin peruskoulu, koska niillä on joku aivan käsittämätön negatiivinen mielikuva peruskouluista. Mulle esimerkiks selitettiin jo silloin ala-asteella ku ekoja kertoja ilmaisin etten haluais käydä Elias-koulua että peruskouluissa opettajat ei muista oppilaiden nimiä koska opettajia ei kiinnosta yhtään, ne tulee sinne vaan tekee töitä ja ne ei edes tarkista oppiiko oppilaat mitään koska niitä ei kiinnosta. Olin oikeesti tässä uskossa ennen kun menin peruskouluun kympille. Koska meidän Steiner oli niin pieni, niin esim. Wilman puuttuminen selitettiin sillä että koska ryhmät on pieniä (paitsi mun luokka oli 32 hlö) ja koko koulun oppilaskunta on pieni (rinnakkaisluokkia oli vain yhellä ikävuodella, koko koulussa oli alle 300 oppilasta, ala-asteen ekalta abeiksi siis) niin opettajilla ja oppilailla kehittyy ihan erilaiset ja tosi läheiset suhteet ja vanhemmilla on paljon välittömämpi suhde kouluun. Muuten ihan hyvä läppä mutta inhosin 99% opettajistani koska suurin osa niistä inhosi mua koska siellä ei osattu reagoida siihen että olin niin vilkas lapsi joten mua heitettiin vaan jatkuvasti tunneilta käytävään istumaan. Eikä äiti muuten saanut tietää kuin murto-osasta näitä kertoja, et tosi hyvät yhteydet...

      JATKUU:

      Poista
    2. - Steinerissä muuten myös väitetään että kiusaamista EI OLE koska opet on ah-niin-messissä kaikessa mutta mm. mua on kiusattu aikanaan steinerissä. Ja myös useaa muutakin tuntemaani henkilöä. Kerran muistaakseni ysin lopulla istuin ET-tunnilla (ET:n muuten pääs alottaa vasta kasiluokalla!) ja kuuntelin musaa toisella korvalla ja piirtelin paperille. En kuunnellut yhtään mitä tunnilla puhuttiin. Tunnin jälkeen maikka pyytää mua jäämään luokkaan kun muut lähtee ja kysyy multa, miksen mä puolustanut itteäni. Hämmennyin ja sanoin etten oo keskittynyt, miltä ois pitäny puolustautua? Maikka sano että jätkät oli keskustelleet niinkun ET-tunneilla keskustellaan asioista ja oli kuulemma alkanut haukkumaan mua siinä sitten tosi pitkäksi aikaa ja naureskellut mulle ja puhunut musta. Mä en ollut huomannut koska kuuntelin musaa. Sen sijaan että se maikka olisi esimerkiksi, öö, rankaissut niitä jätkiä, se suuttui mulle koska en puolustanut itseäni eikä ne jätkät koskaan saanut asiasta noottia. Tämmöstä tunneilla tapahtuvaa vittuilua oli muuten semiusein eikä sille tehty mitään.

      - Mainitsin ton että moni opettaja ei tykännyt musta ja se oli ihan totta. Olin muutenkin vähän sellasella raggariluokalla mut mä olin ihan hirveän vilkas lapsi ja riehuin tosi paljon, puhuin tunneilla, en jaksanut aina olla pulpetissani paikallaan kauaa, keskittymiskyky herpaantui jne jne, mutten tehnyt sitä ilkeyttäni, mä vaan olin sellainen. Suurin osa maikoista ärsyynty muhun ja tosiaan, lensin aina vaan luokasta pihalle istuskelemaan tai jouduin puhutteluihin tuntien jälkeen (jälki-istuntaa ei varsinaisesti ollut) mut ei ne mitään tietenkään auttaneet. Mun luokanopettaja sitten keksi että mut vois laittaa sellaseen rauhotusjuttuun jota siellä koulussa välillä järkättiin. Siispä kesken joidenkin tuntien mut haettiin luokasta ja menin hämärään ullakkohuoneeseen maalaamaan jonkun sijaismaikan avustukusella, yläastelela menin opettajien huoneeseen tekemään eurytmiaa yhen vähän pimahtaneen eukka-/matikkamaikan kanssa joka selitti että eurytmia kasvattaa hiuksia, suoristaa hampaita ja parantaa aknea.

      - Steinerissä virkataan ja kudotaan paljon. Patalappuja, huilupusseja, ristipistotyynyjä....

      Myönnän että oon puolueellinen koska mulla jäi koko koulusta niin paskan maku suuhun mut tässä nyt jotain ekana mieleen tulleita että miten steiner ja peruskoulu eroaa toisistaan :D mulla ja pikkusiskolla kävi ainakin niin että heti kun päästiin vaihtaa peruskouluun niin alko sujumaan PALJON paremmin. Tähän hätään en nyt keksi steineristä muuta :D

      Poista
    3. Mä niin nauroin ääneen tälle sun selitykselle en ees kestä :DDD ja mul tulis myös maailman parhaita tarinoita steinerkoululle menis koko ilta kirjottaessa ! Meidän pitäis taas eukkaa joku päivä :D
      Tekuin Ida

      AINII JA PS. et oo varmaa kattonu putousta mut siin on se yks hahmo joku Hinaaja (?) Joka on NIIN eukkamaikka sil on puku ja jopa eukkatossut !

      Poista
  8. Haha, myös minä kärsin aina morkkiksesta ja omasta mielestäni oon ollut tosi nolo jos oon vähäänkään nauttinut alkoholia! Seuraavana aamuna mä aina vannottelenkin itselleni että ei enää ikinä...
    Mäkin olen ollut palavasti rakastunut Orlando Bloomiin, tosin ei se tainnut ihan noin palavaa rakkautta olla. Mutta muista kuinka ekalla luokalla ollessani annoin aina hyvänyön suukot seinällä kiikkuvalle Hanson veljesten nuorimalle pojalle, sekä Leonardo DiCapriolle. Tein myös suunnitelmia miten mä voisin kohdata sen Hansonien nuorimmaisen ja haaveilin meidän naimisiin menosta. ;D
    Ja myös täällä on ollut oman romaanin kirjoittaminen haaveissa, ei ole enää, kun tuntuu että kirjoittamisen taito on kadonnut kokonaan. Blaah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha joo mä kans kirjottelin välillä koulussa vihkojen kansiin Sofia Bloom :'DDD ja pyhpah, ei oo mihinkään kadonnut! Pitää vaan oottaa sitä sellast inspiksen kipinää!

      Poista
  9. Aa mulla on tuo sama että vähänki ottaa alkoholia ni seuraavana päivänä hirvee morkkis ku olin mukamas niin nolo! :D Joskus samanlainen "nolo-olo" tulee myös silloin, jos edellisenä iltana oon muuten vaan myöhään liikenteessä (vesilinjalla), ehkä aattelen et oon ollu hirveessä väsymystuiterissa, eh? Rasittavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyl ärsyttävää, ku sit kyselen aamul kaikilta ja ne sanoo etten ees oo ollu nolo mut silti nolottaa :D kamalaa!

      Poista
  10. :D http://www.pinterest.com/pin/550565123167855156/

    VastaaPoista
  11. :--------------------------DDDDDDDDDDDD accurate!

    VastaaPoista