Cartman, Cartman everywhere

16.1.2014

Kaikki postauksen kuvat ovat kuvakaappauksia Liv-kanavan dokumentista "Roskaruokaäidit"

Onneksi on olemassa Ruutu.fi, niin mäkin pääsen katsomaan telkkariohjelmia. Tällä kertaa katsoin parin ystävän Facebook-päivityksen jälkeen Liv-kanavan dokumentin nimeltä Roskaruokaäidit. Dokumentin voi katsoa vielä viikon ajan tästä linkistä ja se kestää 43min.

Nimestä voikin jo jotain päätellä. Dokumentti sijoittuu Britanniaan ja kertoo kolmesta perheestä, joissa ruokatottumukset ovat retuperällään. Nelihenkinen ydinperhe, äitipuoli + tytärpuoli sekä yh-äiti identtisten kaksotyttöjen kanssa. 


Nelihenkisen perheen äiti Naeden on sitä mieltä, että roskaruoka ei ole epäterveellistä. Hänen lapsensa ovat kuulemma terveitä ja saavat syödä silloin kun heillä on nälkä, koska on ihan turha ylläpitää jotain perheen yhteisiä ruoka-aikoja, ei hänenkään lapsuudessa niitä ollut. Naeden on kotiäiti ja tämän mies työttömänä kotona, mutta aikaa kokkaukseen ei kuulemma ole. Perheen isää haastattelessa ilman äidin paikallaoloa isä kertoo, että jos hän saisi päättää, hän ostaisi jatkuvasti vihanneksia ja hedelmiä ja kokkaisi itse, koska rakastaa kokata ja tahtoisi lastensa syövän terveellisemmin. Hänen mukaansa ongelmana onkin perheen äiti, joka on itse kasvanut roskaruoalla ja makeisilla, eikä suostu syömään mitään terveellistä. Äiti mainitseekin, että ostaa kasviksia vain pyhäateroille, ja nekin pakasteessa, koska tuoreet kasvikset ovat kuvottavia.


Identtisten kaksoistyttöjen äiti Debbie herätti mussa vähän ristiriitaisia tunteita. Sanojensa mukaan hän on hirveän huolissaan tyttäriensä ylipainosta ja on yrittänyt kaikkensa, jotta he laihtuisivat. Tytöillä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja äiti sanoo, että yrittää kotona ylläpitää terveellisiä ruokatottumuksia esitellen samalla hienosti rasvatonta maitoa. Seuraavassa kohtauksessa äiti paistaa pekonia samalla kun toinen tytöistä voitelee noin kuutta vaaleaa jenkkikokoista paahtoleipäpalaa. Niinpä niin joo. Debbie pistää tyttönsä läskileirille (anteeksi, laihdutusleirille) viimeisenä vaihtoehtona.


Kolmas ja viimeinen seurattava perhe koostuu Sharonista, joka on pian menossa naimisiin tytärpuolensa isän kanssa. Miestä ei dokumentissa näy kuin kuvissa. Sharon on sairaalloisen ylipainoinen, yli 200-kiloinen, ja tytärpuoli sanoo olevansa kokoa 48 mutta olen satavarma, että valehteli kokoaan pienemmäksi - koska on huomattavasti isompi kuin koko 48. Oli miten oli, he puhuvat paljon siitä, miten lihavakin voi olla kaunis, eikä lihavuutta tulisi hävetä. Vaikka allekirjoitankin väitteen, tiedostan että väitteessä on myös jokin raja. On täysin hyväksyttävää ja ihanaakin olla juuri sen kokoinen kuin haluaa olla, kunhan on myös terve. Tietenkin jokainen saa olla myös niin epäterveellinen kuin tahtoo olla, mutta mielestäni asiaa ei pitäisi ajaa mielentilalla "on okei olla yli 200-kiloinen", vaan nimenomaan edistämällä tervettä kehonkuvaa ja tervettä kehoa. Vaikka Sharon ei sanojensa mukaan kärsi mistään muista lihavuusvaivoista kuin kipeästä selästä, voin luvata, että se tilanne tulee jossain vaiheessa muuttumaan. Se, että lihavuus on vaarallista terveydelle, on faktaa. Ennemmin tai myöhemmin ne vaarat iskevät kyllä. Oli se sitten nyt tai kolmenkymmenen vuoden päästä.


Mutta jokaisen henkilökohtiasesta oikeudesta viedä niin paljon pinta-alaa kuin tahtoo ei sinänsä ollut tarkoitukseni puhua, vaan tästä äiti-aspektissa dokumentissa. Yleisesti ottaen vihaan ihmisten kasvatusmetodien tuomitsemista, jos ollaan sillä "vaan mun tyyli on oikea"-asenteella liikenteessä. Ja usein tuntuu, että ihmiset raivoavat kaikista kovimpaan ääneen asioista, jotka eivät ihan oikeasti ole niin iso juttu kuin muka oikeassa olevat vanhemmat luulevat tai ainakin väittävät. On totta, että lause pick your battles pätee miltei joka asiaan - eli ettei kaikki yksinkertaisesti pysty tai voi olemaan joka asiasta nyrkit pystyssä, vaan jokainen valitsee itselleen tärkeimmät aiheet.

Tuskin kuitenkaan kovinkaan moni on mun kanssa eri mieltä siitä, että on tiettyjä asioita kasvatuksessa, jotka ovat eräänlaisia nyrkkisääntöjä eikä niissä hirveästi ole varaa "noku mä haluisin tehä näin"-tyyliselle asennoitumiselle. Ääriesimerkkinsä vaikkapa lasten hakkaaminen. Vaikka kuinka joku olisi sitä mieltä, että kyllä mäkin sain lapsena isän nahkaisesta vyöstä selkään päivittäin, se ei ole millään tasolla ookoo eikä sitä todellakaan pidä jatkaa omien lapsien kohdalla.

Ja sitten on myös ruoka. Enkä puhu nyt siitä, antaako soseita kaupan hyllyltä voi omasta pakastimesta. Itse teen molempia enkä koe että kumpikaan olisi mitenkään selvästi parempi kuin toinen. Kaupan soseet eivät sisällä lisäaineita, E-koodeja tai muutakaan ylimääräistä sontaa.


Lapset ovat riippuvaisia siitä, minkälaista ruokaa heille tarjoillaan. Vanhemmuudessa on myös jonkinlaisia vastuita - lisäännyttyäsi olet vastuussa siitä, että tämä luomasi uusi ihmisolento saa mahdollisimman hyvät eväät (myös kirjaimellisesti!) elämäänsä. Sen voi ajatella niin, että vanhemmat joutuvat uhrautumaan lapsensa vuoksi, mutta itse en näe asiaa uhrautumisena vaan ennemminkin mahdollisuutena olla hyvä äiti, ja miehelleni mahdollisuutta olla hyvä isä meidän jälkeläisillemme. Se on enemminkin kunnia ja ihana asia.

Yksi näistä vanhemmuuden vastuista on se, että näkee vähän vaivaa lastensa ruoan eteen. Mainitsinkin jo vähän miten kaksostyttöjen kotona syödään - perusruokaa, ei kovinkaan terveellistä välttämättä mutta ainakin äidin tekemää. Äitipuolen tilanteessa emme näe syömistottumuksista oikeastaan muuta kuin tämän mainitseman paniikin, joka iskee, jos talossa ei ole suklaata. Mutta neljän lapsen äidillä on nykyään niin surullisen yleinen asennoituminen ruokaan - niin omaan kuin lastensa ruokaan.

Äiti ei tykkää kokata, joten ei kokkaa. Kokkaaminen ei ole rakettitiedettä, eikä perhelleen kokatessa tarvitse olla mikään Gordon Ramsey tai pelätä tämän hengittävän niskaan vihaiset lauseet huulillaan. Kokata voi oppia vain harjoittelemalla, eli kokkaamalla. Hyvän perusruoan tekeminen ei ole vaikeaa ja sitä voi helposti tehdä niin ison aterian, että sitä riittää myös seuraavaksi päiväksi, jos ei tosissaan jaksa tehdä ruokaa päivittäin.

Äiti ei tykkää kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä, eli niitä ei syö perheessä kukaan. Niin jumalattoman itsekäs ajatusmaailma! Lapsia hankkiessa pitää vähän laittaa taka-alalle se, mistä itse tykkää, jos sattuu tosissaan olemaan sitä mieltä, että kaikki vähänkään terveelliseen viittaava on pahaa. Aikuinen ihminenkin voi ensinnäkin totutella ja tutustua uusiin makuihin. Mä olin ihan älyttömän kranttu lapsena, enkä maistellut helposti uusia makuja. Mutta sitten kävi niinkin jännä juttu kuin aikuistuminen, ja kasvoin nirsoilustani yli. Pienenä en esimerkiksi suostunut syömään munakoisoa, joka nykyään on mielestäni tosi hyvää. Tottakai on makunsa ja voi olla ruokia, joita ei ehdottomasti suostu syömään, mutta se ei tarkoita etteikö kukaan muu niitä saisi syödä.

Ei ehdi, kun on niin monta lasta. Joka perheessä on tietenkin omat juttunsa, mutta jännästi minä olen kolmas lapsi nelilapsisessa lapsikatraassa, ja meillä on aina ehtinyt jompikumpi vanhemmista kokkaamaan. Tasan tarkkaan joka päivä. Ja syötiin muuten myös koko perhe yhdessä pöydän ääressä. Dokumentin perheessä tosiaan siis on kotiäiti ja työtön isä, jännä ettei kumpikaan muka ehdi kokkaamaan. Vai olisikohan kyse siitä, että monella joka ei oikeasti koskaan kokkaa tuntuu olevan sellainen käsitys, että ruoan valmistamiseen menee tuhottomasti aikaa? Näinhän ei tietenkään ole, ellei sitten päätä itse valmistaa niitä aterioita, joihin aikaa palaa. Vartissa saa huitastua tomaatti-tonnikala-pastaa tummalla spagetilla. Näin niinkuin ensimmäisenä mieleen tulevana.

Ei tarvitse, kun ei se lihavuus oikeasti ole vaarallista eikä roskaruoassa oikeesti ole mitään vaarallisia aineita. Jos joku oikeasti on näin tyhmä, ehkä kyseessä onkin evoluutio ja luonnonvalinta.

Lasteni lihavuus ei ole minun syytäni. En voi puhua tietenkään absoluuttisesti, mutta suurimman osan kerroista lapsen lihavuus on vanhempien syytä. Kuka on lasten pääasiallinen ruokkija, etenkin alle kouluikäisellä joka ei ole tarhassa? No ne vanhemmat. Se, joka suurimman osan aterioista lapselle valmistaa on tietenkin vastuussa siitä, kuinka paljon ruokaa ja mitäkin ravintoaineita lapsen elimistöön päätyy. Liian isot annoskoot ja ruoan epäterveellisyys (salakavalakin sellainen - rasvaa ja sokeria voi olla yllättävän monessa asiassa) lihottavat lapsia, vaikka heille tekisikin kotiruokaa päivittäin. Sitten on tietenkin sokerilimut, mehut sunmuut tyhjät kalorit. Tottakai isompi lapsi voi syödä salaa koulussa tai tarhassa liikaa, tai käydä salaa kaupassa ostamassa viikkorahoilla herkkuja. Mutta lapsen lihavuus on melkein aina jollain tasolla vanhempien syytä. Sen kieltämällä ei huijaa kuin itseään.


Jeesustelut sikseen, mitä siis pitäisi tehdä?

Vanhemman ei tarvitse opiskella kokiksi (vaikka siitä varmasti apua olisikin!) eikä käyttää kahdeksaa tuntia päivässä perheensä aterioiden valmistukseen. Ei tarvitse ottaa jeesusteluasennetta eikä käyttää miljoonia raaka-aineisiin. Sen sijaan pitäisi välillä pohtia asioiden tärkeysjärjestystä. Mihin kohtaan sitä asettuvat lapset? Lasten terveys? Kuinka moni vanhempi voi rehellisesti sanoa, jos asiaa vähänkään miettii, että lapsen terveys ei ole yhtä tärkeää kuin se että, no, ku en mä nyt jaksa opetella kokkaamaan?

Teki pahaa katsella dokumenttia, ja samalla lailla kihisin raivosta kun katsoin Generation XXL-dokkaria, joka sijoittuu samalla lailla Brittein saarille ja käsittelee lasten liikalihavuutta ja vanhempien roolia siinä. Ja siinä oli prikulleen samat jutut - sairaalloisen lihavat lapset, vanhemmat jotka valmistivat tai ostivat todella epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa ja kielsivät olevansa edes osasyyllisiä lastensa ylipainoon. Mikä meihin fiksuihin vanhempiin tulee, kun meidän pitäisi ruokkia lapsiamme?

Eikä tässä todellakaan ole kyse mistään sädekehän kiillotuksesta tai muiden äitien lyttäämisestä. Sinänsä mä en voi edes omasta puolestani vielä puhua, kun Shiri ei vielä syö "kunnon ruokaa" meidän kanssamme. Tuominnan ja häpäisyn sijaan mä haen tässä lähinnä sitä, että vanhempien pitäisi välillä pysähtyä miettimään, miten heidän valintansa vaikuttavat heidän lastensa koko loppuelämään. Vaikka lapsi ei vielä pienenä lihoisi roskaruoan takia, jos ihminen on koko elämänsä syönyt vain pikaruokaa ja mikroruokaa, on todennäköistä että hän aikuisena jatkaa samaa linjaa jonka on koko elämänsä tuntenut - ja viimeistään aikuisiällä ne terveyshaitat sitten iskevät. Eikä puhuta edes lihavuudesta ja sen terveshaitoista vaan niistä lukuisista muista ongelmista, joita pelkän paskaruoan syöminen aiheuttaa.

Pitäkää huolta lapsistanne, myös sisältäpäin!

28 kommenttia :

  1. tää on kyllä niiiin totta ! Tuskin noikaan 200- kiloset elävät yli 60vuotiaiksi ja sitäkin ennen joutuvat lääkärillä ramppaamaan ties mistä vaivoista. Ja mitenköhän esim. Euroopassa hyvin monet perheet kerkeävät sen ruuan laittamaan itse vaikka töissä kävisivätkin.. Oon kyllä toisaalta onnellinen että olen syntynyt Suomeen, ompahan ruokana muutakin kuin mäkkiä ja vaaleeta leipää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Puhumattakaan että eihän sitä voi tietää onko oikeesti niitä vaivoja vai ei, onko esim. käyty mittailemassa kolesterolia, verenpainetta tai muuta. Ja sillee onhan se kiva sanoa että ei oo mitään ollu vielä ainakaan ja sit tuleekin joku veritulppa!

      Suomessa on kyl oikeesti joissain asioissa aika lottovoitto syntyä, miettii et Briteissä kouluruokakin on tosi usein jotain ransiksia ja nugetteja. Ihan älytöntä :D

      Poista
  2. Mää en halua antaa karkkia ku vasta lapsi on 5 vuotias, ja puhumattakaan mistään roskaruuasta! Yritän pysyä hedelmissä ja vaikka teen ite ranskalaisia uunissa. Vähän suolaa ja öljyä. Vaikka lapselle kuuluukin kakku, mutta senki yritän kattoo ettei olis kovinkaan makee, tai lapselle oma kakku. Ite oon niiiiin perso makeelle ja roskaruualle etten halua omien lasten olevan. Säästäisin niiden hampaita, terveyttä ja omaa rahaa. Ja roskaruualla on taipumus altistaa viellä masennukseen, enkä sitä halua jakaa lapsille kun itellä on masennusta ja epävakaa persoonallisuushäiriö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, hyvä Heli! Mä oon ihan samoilla linjoilla, yritän venyttää mahdollisimman pitkälle Shirin ensimmäistä herkunmaistelukertaa. Yritän välttää niin mehuja, karkkeja kun muitakin sokeripommeja siihen asti, että neiti osaa itse selväsanaisesti niitä pyytää :D meillä ei vanhimmalla siskolla ollut mitään karkkimaisteluita ennen kuin se itse tuli pihalta kotiin ja kysyi äidiltä miksi sen kavereilla on karkkipäivä mutta sillä ei. Tähän tähdätään :) mietin jopa että Shirin 1v synttäreillä olisi hedelmäkakku tavallisen kakun sijaan!

      Ihanaa että osaat aatella noin, että vaikka itse oot perso niin toivot ettei lapsista tule. Samassa veneessä ollaan :)

      Poista
    2. Mä toivon esikoisen kanssa samaa, mutta kun ei tiedä mitä pojan isä sitten tekee... Ja ku hommat hoidetaan lastensuojelun ja lastenvalvojan kautta nii en ite voi sille sanoo, enkä haluakaan nähä sitä. Riittää että on joutunu jo tekee 2 rikosilmotusta ja yhden lastensuojelu ilmotuksen... Mutta tän masuasukki neidin kanssa sit katon ettei saa tosiaan makeeta! Ainaki itse tunnen tän miehen teinistä asti ja tiedän ettei se oo samanlainen pahoinpitelija kun esikoisen isä... Ja toi sun siskon juttu on tosi hyvä! Me taas lapsena saatiin tutulta aina kamalasti karkkia ku se oli Fazerilla töissä eikä ollu omia lapsia :D

      Sithän voi soveltaa jotain kakun reseptiä. Joku digestiivi pohja ku niissä ei oo oikein kai sokeria ja sit joku maustamaton tuorejuusto/jugurtti liivate täyte johon ei lisättyä sokeria ja siihen tai päälle sit pilttiä ja hedelmiä? Sellanen juustokakku. Ja tuoreita hedelmiä ettei mitää sokeriliemi mandariinejä ynm.

      Poista
    3. http://diapersdelicatessen.blogspot.fi/2012/07/sokeriton-uuniton-juustokakkuherkku.html Agarin korvaa normi liivatteella.

      Poista
    4. Hei kiitos ihan hurjasti vinkistä! Pitääkin tsekkailla jos tekiski jotain tollasta! :)

      Poista
    5. Juu eipä mitään :) Muista sit laittaa kuvia kakusta ja vaikka sit oman reseptin miten teit :) Ite oon sellanen että vaikka kuullostais hyvältä resepti niin makko on muokata sitä :D

      Poista
  3. Meitä oli perheessä 5 lasta + äiti oli perhepäivähoitaja eli n. 5 lasta siihen lisää. Hyvin vaan silti kokkaili kunnon kotiruokaa. :) Grillillä käytiin ehkä n. 2 kertaa puolessa vuodessa. Nyt kun asuu omillaan ja on oma pieni tyttö niin osaa arvostaa kotiruokaa ja haluaa sitä tehdä myös omalle perheelle. Mä en ymmärrä kuka oikeesti voi rakastaa noin paljon jotain mäkkärin surkeaa "ruokaa". :s Onneksi tosiaan ollaan suomeen synnytty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä sitä ruokaa tekee jos sen haluaa tehdä vaikka olisikin mukuloita jaloissa juoksentelemassa :) mä ymmärrän toki roskaruoan viehätyksen, onhan se hyvän makuista monen mielestä, mutta en ymmärrä miten kukaan voi pitää sitä sillä lailla ravintona että haluaisi elää pelkästään sillä. Mulla ainakin tulee ihan paha olo ja maha kipeeks jos syön liikaa roskaruokaa!

      Poista
  4. I'm so devastated that I can't read finnish. Ive added your link sweety x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. And google translator sucks :( in a nutshell, I watched a documentary about mums who feed their children lots of shitty fast food and then say that their kids being obese is not their fault, and I'm talking about a parent's duty to their children to feed them good food :)

      Poista
  5. Mahtava teksti Sofia ♥ ! Toi dokkari näkyy vaan Suomeen joten en nyt saa käsitystä muuta kun sun jutun perusteella, mutta toi Naedenin mies vaikuttaa vähän erikoiselta - kuka muka on niin pahasti tossun alla ettei voi ostaa sellaisia safkoja joista tykkää, varsinkin kun ne sattuu olemaan terveellisiä! Sain jotenkin vähän sellaisen kuvan että se vaan jeesusteli että antais paremman kuvan itsestään, ehkä oon väärässä? :D

    Se ruuan terveellisyys on tosiaan vanhemmista kiinni ja jos joku kokee sen kamalana uhrautumisena niin olis ehkä kannattanut miettiä sitä lastenhankintaa uudemman kerran. Kaikkeahan sitä joutuu ns. uhraamaan, mutta kyllä toi ruuanlaitto on aika pieni asia ja kuten sanoit, se ei paljoa älyä eikä kauaa aikaa vaadi! Terkuin ei-mikään-superinnokas-superkokki.

    Mäkään en puutu ikinä kenenkään kasvatusmetodeihin mutta kyllä tällaisia äitejä mun on jo vähän pakko tuomita, ups. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, mäkin sain vähän sellasen fiiliksen että ei sitäkään oikeesti kauheesti kiinnostanut mut halus telkkarissa vaan esittää hyvää tyyppiä :D tai kuulostaa tosi kummalta että aikuinen mies ei sais päättää mitä syö tai mennä väliin jos kokee, ettei vaimo syötä lapsia oikein. Ja jos vaimo sanoo et mä en ehdi/jaksa/halua/osaa kokata lapsille ruokaa nii miksei se mies sitä muka vois tehdä kerta on työttömänäkin :D

      Poista
  6. Sen nelilapsisen perheen vanhemmathan eros myöhemmin.. Mä katsoin ton kanssa ja tulipa vaan siitä akasta yks mun tuttu mieleen ja jos on yhtään oikeesti samanlainen ni huhhuh! Tää mun tuntema henkilö on aivan käsittämättömän nirso, hän on siis melkein 50-vuotias 6 lapsen äiti ja mä en kestä sitä jatkuvaa kaikesta kitisemistä.. Hän ei voi missään nimessä syödä esim. marinoituu broilerii, hyi v**** kun ne kastikkeet maistuu tietty niin perseelle. Hän ei nyt missään nimessä voi syödä juurikaan mitään.. Silti hän on sellanen varmaan ainakin 150kg.. Mut hän juo limuu litratolkulla päivässä, cokis zeroo joka ei kuulemma oo siis yhtään paha, et sama ku jois vettä.. Lapsille tehään eri ruuat jos ne ei tykkää siitä mitä on jo tehty.. Ja sen mies on jo niin kyrpiintyny tohon touhuun, että on nähnyt paremmaks pitää sen suunsa supussa tai asiasta saa kuulla ja kauan!!
    Nii et jos on yhtään tuntemani henkilön tyylinen toi Naeden ni en ihmettele miks on ukko pysyny hiljaa ja lopulta lähteny kävelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh! Jotenkin joo mun mielestä ihan älytöntä, et kukaan voi aikuisiällä oikeesti olla NOIN nirso. Kyllä sitä voi opetella syömään ihan mitä vaan. On mullakin ruokia mistä en tykkää ja esim. hernekeittoa tai raakaa tomaattia en mielelläni syö, mutta se ei tarkota etten lapsille niitä laittaisi. Ihan älytöntä... ja just yleensä ne nirsoimmat tuntuu olevan tosi ylipainosia, koska niiden ruokavalio koostuukin sit lähinnä pizzasta, hamppareista ja limusta!

      Poista
  7. Kyllä suu loksahti auki moneen otteeseen tota dokkaria katsellessa! Noin siinä käy kun lapset saa lapsia (ja tällä tarkoitan henkistä kypsyyttä). Uskomatonta, että joku vie lapset monta kertaa päivässä käymään mäkkärillä... Super size me dokkarissa nähtiin miten kävi, maksa huonommassa kunnossa kuin alkoholistilla. Noissa ruuissa on niin järjetön määrä suolaa sun muuta että pienelle lapselle niitä ei saisi edes antaa...:( Ja joo, totta kai nykypäivään kuuluu että sillon tällön käydään mäkissä, ei se nyt haitaksi ole mut toi on jo ihan omaa luokkaa...

    Hyvä Sofia että otit tän asian esille! Aina ehtii antaa lapselle terveen ja hyvän ruuan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti aina joskus saa herkutella, mut järjetöntä että lasten koko ruokavalio koostuu lähinnä pikaruoasta :( en pysty ymmärtämään, miten vanhempi voi väittää välittävänsä lastensa hyvinvoinnista jos ei koskaan tee niille ruokaa vaan lappaa niille vaan mäkkiruokaa nenän eteen!

      Poista
  8. Mulle äitinä on tosi tärkeetä että pystyn tarjoamaan mun lapselle hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Mulle on oikeesti ylpeyden aihe kun toi vuoden ikäinen syö onnesta soikeana mun kokkaamat safkat. Toinen asia mikä mulle kasvatuksessa on tärkeää on liikunta. Me ulkoillaan nytkin päivittäin paljon ja kunhan poika tuosta vähän kasvaa niin toivon että hän oppii nauttimaan urheilusta niin kuin itse nautin ja päätyy harrastamaan itselleen mieluisia lajeja. Toki harrastuksiin käy muutkin kun urheilut tietenkin mutta oon sitä mieltä että jotain liikuntaa olis hyvä harrastaa :) Muhun on pienestä asti iskostettu ravinnon ja liikunnan hyvät vaikutukset ja oon todella kiitollinen mun vanhemmille siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tää kommentti ois voinu olla suoraan mun suusta! Ehdottomasti pitää yrittää tehdä kuntoilusta lapselle mieluista ja totuttaa ne siihen jo ihan pienenä, jotta pysyy aktiivisena kirjaimellisesti koko elämänsä :)

      Poista
  9. Mä oon joskus kattonut ton ohjelman kun se on aiemmin tullut ja suu auki tuijottanut juurikin tuota neli lapsista perhettä, että ette ole tosissanne?!

    Milja syö pääasiassa purkista. Syöny aina. Kun tein ite soseita ei ne maistuneet. Ja nyt on sellanen sihtikurkku ja nirsoilija että oksat pois :D mutta silti niitä ruokia ei korvata jollain epäterveellisellä.
    Mä oon myös aika ehdoton herkuissa. Ja tuun olemaan niin pitkään kuin mahdollista. Milja juo maitoa ja vettä. Ei mehuja tai limuja. Ei syö karkkia, sipsiä tai muita herkkuja. Syö mieluummin riisikakkuja ja porkkanaa tms. (Ja on itsekkin ihan tyytyväinen) Koska mä oon sitä mieltä, että lapsi ei niitä tarvitse, eikä osaa haluta jollei opeta haluamaan :) eli lukeudun juurikin niihin 'tiukkiksiin' (monessa paikassa törmää tähän tiukkis termiin tässä suhteessa :D) jotka kieltää lapsiltaan herkut :D se on vaan mun periaate.

    Mutta! Kaikinpuolin JÄLLEEN älyttömän hyvin kirjoitettu teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan niin täysin ton että ei lapsi luontaisesti ala mitään karkkia tai sipsiä pyytämään, ellei pääse niitä maistelemaan ja totu makuun :) varmastikin lapset viimeistään tarha-/koulukaverin synttäreillä pääsee herkuttelemaan, ellei jo aiemmin, mutta sinne asti onneksi voi sinnitellä kunhan vaan itse niin tahtoo. Mä katson ajan kanssa mihin asti pidän Shirin erossa kaikista herkuista, mutta kun ne sitten tulevat kuvioihin niin toivon onnistuvani siinä, että herkuille tulee tasapaino :) siis karkkipäivä jne, ei liikaa herkuttelua eikä toisaalta ehdotonta kieltoa ikuisesti!

      Kiitos :) !

      Poista
  10. Hm pakko kommentoida nyt, mutta tuntuu vähän tyhmältä kun täällä kommenteissa on pariinkiin otteeseen todettu loppuun, että huh onneks ollaan synnytty Suomeen. Tai siis eihän asuinpaikalla ole suoraa vaikutusta elintapoihin ja aivan varmasti löytyy Suomestakin vastaavia "roskaruokaperheitä".

    Asun tällä hetkellä juurikin Britanniassa ja host perheeni syö _todella_ terveellisesti, joten varmaan sen takia alko ärsyttää nuo kommentit. Tuskin kukaan sen asuinmaansa perusteella päättää mitä sinne suuhun tulee mätettyä. On täällä Briteissäkin vaikka mitä terveellistä kamaa ihan normaaleissa kaupoissa, varmasti jopa enemmän kun Suomessa!

    Toki liikalihavuus on täällä ongelma (kuten myös esim. Suomessa ja monessa muussakin maassa), sitä en kiellä, mutta ei täällä kasvateta kaikkia lapsia paskaruoan voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin meittisin ton maantieteellisen pointin tässä niin, että esimerkiksi Suomen kouluruoka on aika terveellistä, kun taas ainakin mun käsityksen mukaan brittien kouluruoka on todella epäterveellistä fish&chips-meininkiä. Tosin myönnän etten oo tutkinut tai kokenut, tää mielikuva perustuu lähinnä Jamie Oliveriin! :D Varmasti löytyy siis joka maasta roskaruokaperheitä ja sellaisia perheitä joissa syödään terveellisesti. Toivottavasti ei välittynyt että kukaan uskoisi että muualla maailmassa KAIKKI suoltaa lapsilleen sontaa :)

      Poista
    2. En oo ihan perillä koulusysteemeistä täällä, mutta ainakin tän host poikani koulussa suurin osa oppilaista tuo omat eväät kouluun. Vaihtoehtoisesti koulu tarjoaa myös lounaan pientä maksua vastaan ja se ruoka on ihan normaalia kotiruokaa (pastaa & jauhelihakastiketta, lasagnea jne). Riippuu varmaan myös ihan koulusta että minkälainen meno siellä on, vaikka tietysti karseen monissa kouluissa tarjotaankin epäterveellisiä eineksiä...

      Poista
    3. Pakko kommentoida tätä asiaa, että ite Briteissä asuneena sitä terveellistä ruokaa oli tosi vaikee välillä löytää sieltä kaupoista. Joo salaattia ja vihanneksia yms tietysti, mutta tofu ja maitorahka on aika tuntemattomia käsityksiä. Ja rasvatonta maitookaa ei oo, ku skimmed milkissäkin on 2%.

      Kouluruokakin hirveetä kuraa, sairaasti suolaa ja rasvaa. Jos jotain terveellistä oli tarjolla, ni harva 8v muksu osaa niitä sieltä pitsojen välistä valita.

      En sano, että Briteissä on mahdotonta syödä terveellisesti, mutta Suomessa siihen annetaan musta paremmat mahdollisuudet. Briteissä monella ei oo hajuakaan mikä kuuluis olla terveellisen ruuan perusta, koska sitä ei jankutetaan koulussa samalla tavalla kuin täällä.

      Eli siis mun mielestä tää roskaruokakulttuuri kyllä kukoistaa siellä paljon enemmän kuin Suomessa, koska siellä se oikeesti tulee halvemmaks kun kokkaaminen.

      Poista
  11. Hyvä teksti! Mietin aina samoja juttuja täällä, voit kuvitella kuinka karseeta shittiä lapsille täällä Jenkeissä syötetään.. Lounas on oreoita, sipsejä, ranskiksia, pizzaa jne ja juomaksi vähän kokista. Suklaapatukkakin on hyvä ja täyttävä ruoka! Oon niin usein kuullut, kun vanhemmat sanoo lapsillee "syö nyt vielä yksi niin saat jätskiä" ja sitten kyseessä on jotkut piparit tai sipsit. Mun host vanhemmat kysyy joskus että onko mulla nälkä ja jos sanon että vähän niin vastaukseksi saan "no tuolla on noita sipsejä ja snickersejä että ota niitä". Yököttää kun pienille lapsillekin syötetään vaan sokeria, rasvaa, tuhottomia määriä suolaa ja sellasta ravintoarvoisesti köyhää ruokaa.

    Sanonpa vain että oon onnellinen, että oon Suomeen syntynyt. Ja vaikka mikä jenkkimies veisi sydämen niin lapsia en tällaiseen kulttuuriin tekisi ja jenkkiruualla ruokkisi :D kyllä ruisleipä on hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :D mut karseeta, en vaan pysty ymmärtämään miten jonkun mielestä voi olla hyvä idea ruokkia lastaan noin!

      Poista