Rakkaudella, Miley-fani

27.12.2013

Aah. Nyt seuraa taas yksi niistä julistuspostauksista ja tällä kertaa aiheena olisi ehkä tällä hetkellä eniten pinnalla oleva naisartisti - Miley Cyrus. Pohjustetaan tätä nyt sillä, että mä olen aina rakastanut sitä mimmiä. Se alkoi jo aikoinaan kun Hannah Montana näkyi Disney Channelillä, ja ihan häpeilemättä olen aina tykännyt Mileysta. Ja kyllä, tykkään edelleen, koko ajan vain enemmän.

Historiikkiä sen verran, että Miley (oikealta nimeltään Destiny Hope) syntyi Tennesseessä vuonna 1992 ja on yhden kantrihitin ihmeen Billy Ray Cyrusin tytär ja Dolly Partonin kummityttö. Mileyn tausta on siis aika kantripohjainen, mutta musikaalinen. Mileyn velipuoli Trace Cyrus laulaa Metro Station-yhtyeessä. Miley näytteli jo pienenä, 11-vuotiaan mimmin voi bongata Big Fish-elokuvasta. Samassa iässä hän myös meni koekuvauksiin uutta Hannah Montana-sarjaa varten, jonka ensimmäinen tuotantokausi tuli ruutuihin Mileyn ollessa 13-vuotias. Sarjassa Mileyn isä esittää Mileyn isää, ja pähkinänkuoressa se kertoo nuoresta Miley Stewartista, joka elää kaksoiselämää. Blondi peruukki päässään Miley onkin Hannah Montana, maailmanluokan poptähti.



Sarja siis alkoi Mileyn ollessa 13-vuotias ja jatkui vuoteen 2011, kun neiti oli vielä 18-vuotias. Sarja lopetettiin samannimiseen elokuvaan. Sarjan aikana Miley ehti julkaista myös kaksi studioalbumia (periaatteessa kolme, mutta ensimmäinen oli sarjan soundtrack) ja esiintyi parissa elokuvassa. Muuten, en muista tätä kaikkea ulkoa, vaan lunttaan Wikipediasta... Anyhow, sarjan aikana Miley siis kasvoi piskuisesta teinistä täysi-ikäisyyteen ja pysytteli koko matkan ajan miltei samanlaisena. Lapsitähteys on vähän sellaista. En tiedä tosielämästä yhtäkään esimerkkiä, jossa 18-vuotias on vain pidempi paketti mutta muuten täysin samanlainen kun oli 13-vuotiaana. Kuitenkin sarjan teon vuoksi Mileylla arvatenkin oli aika tiukat kriteerit siitä, miltä hän sai näyttää ja miten käyttäytyä - olihan kyseessä Disneyn oma tyttö. Teinivuosinaan Mileystä kuitenkin levisi nettiin "nakukuvia", jotka siis eivät olleet nakukuvia mutta alaikäisestä tytöstä vähän arveluttavia - siis mm. kuvia, jossa Miley vetää paitaansa alaspäin esitelläkseen rintaliivejään, bikinikuvia... En linkkaa blogiini lapsipornoa, googlettakaa jos kiinnostaa. Vuonna 2010 Mileystä levisi nettiin video, jossa hän imee bongia. Soppa oli aika lailla valmis alkamaan kiehua.

Haluaisin tähän väliin mainita, että kakkosalbumi nimikkobiisi Can't Be Tamed ei ollut enää mikään lapsitähden levy, joten kaikki jotka järkyttyivät siitä, että Miley kasvoi aikuiseksi, on vähän hölmöjä. Biisin sanoituksiin kuuluu mm. "Every guy everywhere just gives me mad attention like I'm under inspection, I always gets a ten 'cause I'm built like that" ja "I go through guys like money flyin' out their hands." Miley kuitenkin näytti vielä aika naapurintytöltä.


Sarjan loputtua Mileyllä olikin yhtäkkiä vapaus olla, mitä on. Lapsitähtiä seurataan aina suurennuslasilla, koska kaikki vain odottavat, milloin he flippaavat - mikä on tietenkin tosi surullista, mutta Miley ei sinänsä pettänyt. Muistan, kuinka järkyttävä kohu tuli siitä, että tyty leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja värjäsi niitä vaaleaksi. Siis ihan oikeasti kohu. Hiuksista. Miley itse puhui julkisuudessa että hän rakastaa hiuksiaan ja kokee vihdoinkin olevansa oma itsensä. Maailma jäi odottelemaan, mitä tähteyteen johtanutta sarjan jälkeen tapahtuu.

Miley alkoi nauhoittamaan kolmatta albumiaan, pääsi vähän messiin lyriikoiden kirjoittamiseen entisen "olet tuote"-linjan sijaan ja kertoili paljon esim. Twitterissään, miten tämä on ensimmäinen levy joka oikeasti kuvastaa häntä itseään ja miten hän "pistää koko sielunsa tähän levyyn". Levyltä julkaistiin ensimmäinen sinkku ja kohahdukset alkoivat.


Mun tuskin tarvitsee toistaa kaikkia niitä "shokeerauksia" joita neiti on tehnyt, muistin virkistämiseksi mainittakoon paljonkin dissattu "is she trying to be black"-meininki, paljastavat asut, kieli koko ajan ulkona ja roisit lavashow't. Yhden pointin mä haluaisin tehdä selväksi:

Miley ei ole tehnyt mitään sellaista, jota joku ei olisi jo joskus tehnyt.

Tää tuntuu unohtuneen kaikilta, jotka Mileyn ympärillä pörräävät. Ihmiset on aivan shokissa siitä, että Miley oli lavalla ylläolevan kuvakollaasiin keskimmäisen kuvan asussa. Kukaan ei kuitenkaan taivastellut sitä, että Lady Gaga esiintyi samassa gaalassa yllään vain näkinkenkäbikinien yläosa ja stringit. Ihmiset kauhistuivat siitä, että Miley hieroi ahteriaan Robin Thicken haaroja vasten, onhan Robin naimisissa oleva mies. Kukaan ei kuitenkaan taivastele sitä, että naimisissa oleva Robin Thicke hieroi haarojaan itseään huomattavasti nuoremman tytön ahteria vasten, laulaessaan laulua siitä, miten joskus nainen sanoo "ei" mutta Robin kyllä tietää että se voikin tarkoittaa myös joo eli pannaanko silti. Mileyn kielen esittely, tanssit lavalla, asut ja roisi käytös on kaikki jo ihan nähtyjä. Silti kaikki kauhistelevat. Mistäköhän tämä voisi johtua?

Ehkä siitä tekopyyhydestä, että kaikki muistavat pienen Hannah Montana-ajan Mileyn, ja ovat järkyttyneitä siitä, että neitokainen ei olekaan enää pieni lapsi, vaan jo ihan nuori aikuinen nainen. Ihmisiltä unohtuu, että ihmiset kasvavat ja kasvaessaan muuttuvat, jotkut radikaalistikin. Jos tapaisin 13-vuotiaan minäni niin en varmaan osaisi muuta kuin nauraa ja sulkea teiniminän johonkin komeroon kasvamaan. Niin se maailma vaan pyörii.

Pointti tämän avautumisen takana on se, että mua ärsyttää lukea ympäri nettiä siitä, kuinka Miley on kamala esikuva nuorille ja hirveä lutka. Jos lähdettäisiin jo vaikka siitä, että inhoan lutka-leimaa muutenkin, se on niin keskiaikaisen sovinistinen. Ja lisättäisiin, että Miley tosiaan oli kihloissa Liam Hemsworthin kanssa monta vuotta, eikä tytystä ainakaan mun silmiini ole osunut paljoa mitään panouutisia, eli lutkan leima on myös vähän älytön. Ja mitä tulee roolimallina olemiseen, niin mä antaisin paljon mieluummin tyttäreni fanittaa Mileya kuin monia muita tähtösiä. Silmiini ei myöskään ole osunut minkään valtakunnan uutisia siitä, että neiti olisi saanut rattijuopumussyytteitä tai oikeastaan mitään sekoilusyytteitä, ei kuvia Mileysta nousemasta autosta reva vilkkuen ja nenänympärys täynnä valkoista jauhetta. Se, mikä ihmisiä niin hirveästi shokeeraa, on tasan tarkkaan Mileyn alastomuus ja rivot tanssit, mikä on oikeasti aika väsynyttä, kun miettii musiikkiteollisuutta vaikkapa viimeisen 20 vuoden ajalta.

Siispä lopetan sanomalla, että olen edelleenki häpeilemättä Miley-fani, ja neidin uusi levy on oikeasti todella hyvä. Naureskelen tytyn lekan nuolimeselle ihan siinä missä muutkin, mutta enpä keksi yhtäkään artistia, jonka kaiken tekemisen ja sanomisen kanssa olisin 100% samaa mieltä. Miley rikkoo ennätyksiä ja tienaa sairaita summia kukkahattutätien kauhistelusta, lienee totta ettei mikään julkisuus ole huonoa huomiota. Mileylla, tai tämän takana työskentelevillä tyypeillä, on ainakin hyvä vainu myyntien suhteen! Uusin sinkku julkaistiin vähän aikaa sitten ja kohuhan tästäkin nousi...


Throwback Thursday

12.12.2013

Moni varmasti tietää, mikä on #tbt - Throwback Thursday, eli mm. Twitterissä ja Instagramissä vallitseva ilmiö, jossa torstaisin julkaistaan esimerkiksi vanha kuva itsestä. Inspaannuin tekemään ihan oman postauksensa asiasta! Täntyyppisiä historiikkijuttuja on blogissa esiintynyt aiemminkin.

Minä Roomassa '94 / Minä ja siskoni '95-'96?

Lapsena mä olin hirveän villi. Olin tosi energinen, kovaääninen ja varmaankin oikeesti tosi kamala. Riehuin koko ajan ja tykkäsin tehdä kaikkea kiellettyä. Olin silloin vielä aika pitkä ikäisekseni ja vahvempi kuin kaverini, jotka usein saikin vahingossa mustelmia sun muuta osumaa, kun mun leikkini äityi liian rajuiksi. Pikkusiskoani kiusasin _aina_ ja koko ajan, tytyllä oli mielikuvituskaveri nimeltä Pikku-Minea ja väitin aina sille, että se on kuollut, kunnes se uskoi ja alkoi itkeä. Minisisko otti myös aika usein osumaa... nyt jälkikäteen ajateltuna en mä ollut siinä mielessä paha, että olisin halunnut tahallani olla ilkeä ja karsea tyyppi. Olin vaan tosi utelias ja en jaksanut keskittyä kauaa yhteen asiaan. Kouluun päästessä lausunnot (meidän steinerissä ei siis numerollisia todistuksia saanut ennen kasiluokkaa, sitä ennen saatiin aina sellaiset vihkoset johon opettajat kirjottivat pari sivua juttua) oli aina täynnä sitä, miten Sofia on kyllä ihan fiksu ja oppii nopeasti, mutta ei jaksa kuunnella vaan riehuu, soittaa huilua väärissä paikoissa, ei pysy tuolissaan ja juttelee koko ajan kaikille. Ei se luokan ylikään hyppääminen auttanut siihen!

Sivunoottina muuten, pohdin olisiko mulle diagnosoitu ADHD tai vastaavia häiriöitä, jos äiti olisi mut aikoinaan vienyt tutkittavaksi. Onneksi ei, koska nyt aikuisena olenkin aika vastakohta lapsuuden riehujalle - semilaiska ja energiakadossa koko ajan. Lapset on erilaisia ja luonteita on yhtä paljon kuin lapsia, eikä kaikelle aina tarvitse leimaa.




Teininä olin aika karsea. Muistaakseni seiska- tai kasiluokalla uskaltauduin muuttamaan tyyliäni omaan suuntaan, ja siitähän se sitten lähti. Tyyli vaihteli kausittain, mut salonkikelpoinen en oo kait koskaan ollut. Ylläolevien kuvien iät on järjestyksessä v-o y-a 14, 15, 14, 15, 15, 14. Olin vielä karseampi kuin lapsena, mutta puolustaudun sillä etten silti ollut pahimmasta päästä. Vaikka hilluin paljon ulkona kavereiden kanssa, dokailin ja poltin vanhemmiltani salaa ja en ollut mikään päivänpaiste kotona, kunnioitin kuitenkin kodin sääntöjä. Jos jäin kiinni röökistä ja rangaistuksen, nielin rangaistuksen. En oo koskaan karannut kotoa tai jättänyt ilmoittamatta, missä olen tai mihin olen menossa. Olin toki angstinen ja mantrasin "te ette vaa tajuu mua, kalkkikset" ja luulin olevani jotenkin hirveen spessu, mutta tiedän huomattavasti pahempia tapauksia kuin minä. Nii!

Teininä aloin vähän kusemaan koulua, kun se ei vaan kiinnostanut. En tykännyt siitä koulusta jossa olin ja lintsailin melkein koko ysiluokan vanhemmiltani salaa (koulussani ei ollut mitään wilma-järjestelmää) ja sain kesäksi ehtoja, mutta pääsin kuitenkin lukioon joka oli samassa rakennuksessa. Siellä olin pari kuukautta, kunnes mulla ja senaikaisella poikaystävällä meni syyslomat ristiin ja vietin ylimääräisen viikon lomaa sen loman aikana. Koska steiner-lukio on aika erilainen kuin normilukio, kurssilta ulos lentäminen tarkoittaa automaattisesti kesätenttimistä, lukkareita kun ei tehdä itse eikä kursseja voi ottaa muissa jaksoissa halutessaan. Kun kuulin saaneeni tentit bilsasta poissaolojen vuoksi, lopetin koko höskän. Joulutokariin sain kaksi kutosta ekasta mantsasta ja ekasta psykasta. Tein sellasta duunia mitä 15-vuotiaana (ja myöhemmin tammikuussa 16-vuotiaana) sain, eli hanttihommaa ja kusetuskeikkoja ja henkilöstövuokrauksessa. Sitten menin kympille, jossa into kouluun palasi, ja seuraavana syksynä pääsin lukioon. Tällä kertaa tänne Vantaalle.



Lukion aikana elämässä tapahtui paljon muutoksia, sain läjäpäin uusia ihania kavereita (joita en näe läheskään tarpeeksi usein nykyään!), oli eroja ja suhteita ja juttuja ja menoja. Lukiossa oikeastaan aloin vasta oikeasti löytämään itseäni, tyylini muuttui vähän "normaalimmaksi" teinivuosilta ja aloin ymmärtämään, minkälainen ihminen olen ja mitä kaikkea elämältä haluan. Lukioaika oli ihan mielettömän ihanaa, ja muistelen lämmöllä kaikkea sekoiluakin. Oikeastaan koen, että jos en olisi mennyt ja tullut niin paljon kuin tein jo ennen kahdenkymmenen vuoden ikää, en ehkä olisi ollut valmis äidiksi 21-vuotiaana. Nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että on menty ihan tarpeeksi "vapaana". Kaikki kokemukset tältä ajalta myös kasvatti musta lujemman ja auttoi mua ymmärtämään, minkälaisen parisuhteen haluan ja opetti, ettei ovimatoksi tai onnettomaan suhteeseen, oli se alussa tai jo pitkällä, jäädä. Opin oikeastaan kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni ihan uudella tavalla.


Sitten tuli Nico, tuli häät, tuli Shiri ja tuli lisää suuria muutoksia. Ja nyt tuntuu siltä, että paikka maailmassa on löytynyt, ja todellinen minä on löytynyt. Oon yhä sillä tiellä että musta tulisi juuri sellainen kuin haluaisin, mutta tiedän olevani lähempänä kuin koskaan aiemmin. Tuntuu ihan mielettömän hyvältä pystyä oikeasti sanomaan, että mä olen kotona, ja mä olen minä, ja mä olen onnellisempi kuin koskaan. Vaikkei kaikki aina menekään putkeen ja hommat toimi just niinkuin haluaisi silloin kun haluaisi, ne skulaa silti niin lähellä täydellistä kuin varmaankaan voi.

Olis ihanaa lukea muidenkin blogeista tämmösiä, vinkvink!

DIY Lahjaideoita

11.12.2013

Jos mä sittenkin teen tämmöisen jo nyt! DIY-joululahjoihin on ollut kiinnostusta, eikä ideoita ja inspiraatiota voi koskaan olla liikaa. Oli syynä sitten pennin venyttäminen tai näpertelyrakkaus, itsetehdyt lahjat voivat olla monella tapaa parempia kuin ostetut lahjat. Jos tili lähentelee nollaa eikä kaikkia ihanuuksia voikaan ostaa läheisille, itsetehty lahja on täydellinen vaihtoehto - ja uskaltaisin väittää, että pienikin askartelu, johon tekijä on laittanut sydäntä, on paljon kivempi lahja kuin vaikkapa suklaakonvehtirasia!

Mun käsistäni pukinkonttiin päätyy tänä vuonna ainakin jämäkynttilöistä tehtyjä uusiokynttilöitä sekä taikataikinajuttuja. Vielä etsin sisäistä neulojaani innostumaan, jos vaikka jollekulle väsäisisi vielä villasukat - jotain hyötyä oli steiner-koulustakin! Kynttilät esittelin aikanaan täällä, ja taikataikinaa tein myös isänpäivänä. Mulla onkin keittiössä nyt jähmettymässä uusi satsi kynttilöitä!



Muita hyviä ideoita löytää tietenkin satakaupalla googlettamalla, mutta mä keräsin tähän nyt joitain mun lemppareita, joita netin syövereistä kaivelin. Joitakin näistä kyllä pitää ehdottomasti itsekin väsätä vielä! Tää on varmaankin ensimmäinen vuosi, kun olen näin aikaisin onnistunut jo keksimään kaikille lahjat!






Itsetehty reseptikirja on innokkaalle kotikokille ihana lahjaidea - ja käsintehtynä aina vaan spessumpi! Reseptejä löytyy netistä pilvin pimein. Jos omistat tulostimen, sivujen suunnittelu ja väsäily Photoshopin ja Wordin toimin ei ole kovin vaikeaa - ja sivujen tulostuttua reitität ne ja sidot yhteen. Sivuthan voisi sitoa vaikka juuttinarulla, tai laittaa ne kaikki kansioon, kuten kuvaesimerkissä. Mielikuvitus vaan jylläämään, sivuja voi koristella ja leikkailla ja liimailla mielin määrin - ja voihan koko kirjankin tehdä käsin, jos tahtoo tosi persoonallisen touchin!

Personoidut mukit onnistuu myös käsin melko helposti. Tarvitset vain uuninkestävän mukin sekä permanenttitusseja tai posliinipinnoille tarkoitettuja tusseja. Taiteilet mukiin haluamasi kuvan, tekstin tai kuvion ja laitat uuniin. Ohjeet vähän vaihtelevat netissä, mutta käsittääkseni muki pitää laittaa uuniin ennen kuin se kuumennetaan, asteita tulisi olla 200-225 ja mukin tulee olla uunissa n. 30min - puolen tunnin kuluttua uuni tulee sammuttaa, mutta muki ottaa sieltä ulos vasta kun se on viilennyt, ettei se halkea. Sen jälkeen taitelut kestävät tiskikonepesuakin!

Sukkanuken ohje riippuu paljon siitä, minkälaisen tahtoo tehdä, mutta peruspointti on sama - sukkia tarvitaan omat joka raajalle, keholle, sekä päälle. Sukkia leikellään ja ommellaan sisäpuolelta sopivan kokoisiksi ja muotoisiksi, jonka jälkeen ne käännetään ympäri, täytetään pumpulilla ja ommellaan umpeen ja toisiinsa kiinni. Kangastusseilla, napeilla, helmillä ja nauhoilla saa personoitua vaikka minkä näköisiä otuksia. Ihana idea tutulle lapselle!

Itsetehdyt kauneushoidot ovat hyvä idea, jotka tosin kannattaa valmistaa melko lähellä lahjan antamisaikaa, etteivät ne kuivahda. Kuorintojen nyrkkisääntönä pidän itse sitä, että niissä on sokeria - joko valkoista tai ruskeaa. Sokeri on se kuoriva ainesosa. Sokerin kanssa voi sekoittaa mielin määrin oikeastaan mitä tahansa kotoa löytyvää, riippuen täysin minkälaisen haluaa tehdä. Jotain nestemäistä mukana pitää olla, muttei liian juoksevaa - älä siis käytä vettä, vaan esimerkiksi kookosöljyä, oliiviöljyä, hunajaa... Tuoksuöljyillä saa vielä piristettyä kotikuorintaa. Kuvassa näkyvän kuorinnan resepti löytyy täältä. Myös vartalovoiteita voi tehdä kotona, mutta niissä tarvikelista on aika paljon pidempi.

Personoidut notebookit ovat varmasti mieluisia monelle. Päiväkirjoiksi, muistikirjoiksi, reseptikirjapohjiksi tai miksi vain tarkoitetun tyhjän vihon kannet koristellaan kankailla, papereilla, koristeilla, napeilla, nauhoilla, washi-teipillä tai millä tahansa tahtoo. Toki voi ostaa myös kalenterin tai minkä tahansa kirjan, jonka sitten koristelee ennen paketoimista. Tai jos todella innostuu, ihana idea olisi tehdä eräänlainen "meidän ystävyys"/"meidän suhde"-tyylinen kirjanen, jonka sivuille kokoaa kuvia, muistoja ja tarinoita sinun ja lahjan vastaanottajan yhteiseltä ajalta.

Leipä pullossa on mun mielestä hirveen hauska idea! Pulloon on lisätty kaikki ainekset, joita pikaleivän leipomiseen tarvitaan. Pikaleivällä tarkoitan nyt leipää, jota lahjan vastaanottajan ei tarvitse vaivata tai valmistella, vaan pullon sisältö kaadetaan suoraan uunivuokaan, sekoitetaan ja paistetaan uunissa. Kuvassa on suklaamuru-kauraleipä, jonka resepti löytyy täältä. Pullon voi koristella kivasti ja liittää mukaan pienen kortin, jossa on vastaanottajalle paisto-ohjeet.








Canvas transfer portrait - siirrä mikä tahansa valokuva kankaalle. Ihana idea perinteisten kehystettyjen valokuvien sijaan. Ja koska kuvalle tulee tollainen vanhan tuntuinen fiilis, varmasti todella mieluisa lahja vaikkapa isovanhemmille. Siirrä jokin heidän nuoruudenkuvansa!

Lintupehmot lapsille ovat vähän sukkanukkien tyylisiä, mutta nää on kyllä niin söpöjä että piti laittaa niiden oma ohje tänne!

Rusetti miehelle, jolla on tyylitajua. Vaihtamalla kangasta vaihtoehtoja on lukemattomiin, eikä tälläisen tekeminen ole ollenkaan vaikeaa - uskokaa pois, testasin jo!

Puinen timanttikuusenkoriste jouluintoilijalle, jolla löytyy jo kaikki kaupan koristeet. Vaatii vähän enemmän työtä kuin moni muu postauksen jutuista, mutta duuninsa arvoinen!

Posliiniset kuusituikut voi tehdä myös vaikka taikataikinasta tai fimo-massasta. Todella söpöjä!

Nahkaiset eläinlaukut lapsille meni ehdottomasti mun "tee joskus Shirille"-listaan. Taaperoille ja miksei isommillekin lapsille supersöpöt olkalaukut erilaisina eläinhahmoina ei ole kovin vaikeita toteuttaa.


Löytyikö jotain kivaa? Entä onko teillä vielä jotain hyviä idiksiä, joita voisitte jakaa kanssani?

Ateistin joulu

8.12.2013

Joka vuosi joulun lähestyessä sama keskustelu nousee pintaan. "Miksi sä vietät joulua, jos oot ateisti?" Haluaisin nyt kerrankin vastata kysymykseen kunnolla, tyhjentävästi ja esitellä oman kantani siihen, miksi joulu ei vaan ole uskonnollinen juhla. Aloitetaanko?


Vähän historiaa heti alkuun. Mistä joulu on peräisin? No, ei ainakaan Raamatusta. Talvipäivänseisauksen holleilla on vietetty jos minkänäöisiä juhlia jo muinaishistorian ajoilta saakka. Se on edelleenkin monissa kulttuureissa valon juhla, koska päivä alkaa pitenemään. Nykyjoulu juontaa juurensa germaanien yule-talvijuhlaan, josta sana joulukin tulee. Yule muutettiin kristilliseksi jouluksi munaisten roomalaisten toimesta 350-luvulla, koska kristinuskoa haluttiin levittää mahdollisimman laajalle (lue: käännyttää kansaa) ja nykyjoulun aikoihin vietettiin jo roomalaisten keskitalven juhlia. Raamatussa Jeesuksen syntymäaikaa ei mainittu, eli mulle joulun uskonnollinen merkitys menee jo tässä. Kirkko vaan päätti 350-luvulla, että hei, juhlitaan Jessen synttäreitä jouluna - ja perinne itse asiassa jopa katosi pitkäksi aikaa aina 1600-luvulta lähtien puritaanien kieltäessä joulun vieton mm. englannissa, mutta sen suosio palasi hiljalleen 1800-luvun puolivälissä.

Mitä joulu siis merkitsee minulle?


Kuten on mainittu, oon ateistivanhempien kasvattama ateisti. Meillä on kuitenkin aina juhlittu joulua. Meidän perheen jouluun ei kuulu joulukirkko, ei presidentin siunauksen kuuntelu, ei uskonnolliset joululalulut eikä muu. Suomessa koulu ja uskonto sekoittuu sen verta, että joulujuhlassa on aina ollut uskonnollinen touchinsa, mutta muuten se on puuttunut joulustamme kokonaan. Jouluperinteisiin on kuulunut kuusen haku ja koristelu, joulupuuro aattoaamuna, hyvä ruoka, yhdessäolo, lahjat, jouluohjelmat (Lumiukko, Joulupukin kuuma linja...), joulupukin vierailut, kirjeen kirjoitus joulupukille, tunnelma, tuoksut, maut ja ihana fiilis. Oon aina rakastanut joulua ihan hirveästi, ja olisi ihanaa tartuttaa tää jouluinnostus myös omiin lapsiini. Tänä vuonna ei Shirille tule vielä pukkia, uskon että neiti lähinnä säikähtäisi sitä, mutta ensi vuodesta lähtien kuuluu meidän jouluun taas pukki, jolle kirjoitetaan ja joka tulee aattoiltana lahjoja jakamaan!

Rakastan joulussa jo sitä valmistautumista, mulla joskus marraskuussa alkavaa ja joulukuussa täyteen kukkaan räjähtävää innostusta koristella, leipoa, ostaa, paketoida, antaa, saada ja inspiroitua. Lottovoitto kerran vuodessa aina joulun alla olisi ihan hyvä juttu, koska joka vuosi keksin hirveän läjän kaikkea koristeita ja juttuja jotka olis ihan pakko saada meille kotiin, ja listani muille annettavista lahjoista aina kilometrin mittainen. Tänä vuonna on aika DIY-pohjaista, mutta ensi vuonna pitää ehdottomasti panostaa enemmän. Ja ensi vuonna mulla on 1v7kk pirpana jo mukana koristelemassa kotia ja intoilemassa joulua!


Sisarusten asuessa ulkomailla ja perheen kasvaessa ensin aviomiehellä ja sitten lapsella jouluperinteet on tietty hieman muuttuneet. Tänä vuonna on ensimmäinen joulu, jonka siskoni viettävät miestensä kanssa nykyisissä kotimaissaan, eli ei olla joulua yhdessä perheenä. Suunnitelma on kuitenkin sama kuin viime vuonna - ensin mennään Nicon perheen luo viettämään joulua, sitten sieltä mun perheeni luo. Siis kaksi joulua, jee! Viime vuonna Shiri oli vielä masussa raskausviikoilla 21+, tänä vuonna beibi täyttää 7kk muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Oon ihan innoissani tän vuoden lahjoista, jotenkin nää tuntuu niin paljon kivemmilta kun on itse tehnyt niin ison osan. Tuntuu (paremman sanan puutteessa) intiimimmältä antaa jollekulle itsetehty lahja, koska siinä on paljon enemmän fiilistä ja sielua messissä. Ainakin parempi kuin se geneerinen suklaarasia!

Kodin joulukoristelu on vielä ihan kesken - joulukuusen pystytin jo viime kuun loppupuolella (meillä on valkoinen tekokuusi, koska aidot kuuset löytyy sieltä missä itse joulu vietetään ja meidän kotona se on ihan sisustuselementtinä. Ikkunoista ei löydy tonttuja eikä joulua mistään muualta kuin siitä itse kuusesta, eli oon aika pahasti jäljessä!

Onko täällä muita jouluintoilijoita? :)

Erilainen joululahja

4.12.2013

Joulu on nykymaailmassa suuri kulutusjuhla. Mihin syyllistyn täysin itsekin, koska rakastan joululahjojen ostamista, paketoimista, antamista ja tietty saamisesta. Joulun alla palaa rahaa joka tuuttiin, niin koristeisiin, lahjoihin, tunnelmanluojiin kuin joulun ruokiin ja juomiin. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, itse valitsen osallistuvani joulun kulutukseen - mutta välillä on hyvä muistaa, että oma koti on vain pienen pieni murunen maailmasta.

Jouluna voi antaa muutakin lahjaa kuin materiaa, ja monesti sellaisia arvostaakin paljon enemmän. (Ennen anonyyminen kyselyitä - tämä postaus ei ole yhteistyöpostaus, vaan ihan omasta tahdostani tehty.) Tietenkin tyypistä riippuen. Tässä kuitenkin skidiä listausta!

Toisenlainen lahja on Kirkon Ulkomaanavun yritys, jonka sivuilta voi ostaa eettisiä joululahjoja, jotka auttavat tarpeessa olevia ihmisiä kehitysmaissa. Lahjoja löytyy monenlaisia laajasta budjetista - niin koulupukuja lapsille kuin kaivoja kyliin. Väliin mahtuu niin apuja kehitysmaiden ihmisille saada ammattikoulutusta, työkaluja, koulutarvikkeita, ruokaa... lista jatkuu pitkänä, vaihtoehtoja on monia! Joululahjana tutulle tämä toimii niin, että lahjoituksen tehtyään vaikkapa askartelee kortin läheiselleen, jossa ilmoittaa tehneensä lahjoituksen hänen nimissään tai hän mielessään.



World Visionin eettiset lahjat toimivat samalla periaatteella kuin edellisen, mutta valikoima eroaa edellisestä ja jos ei tahdo tukea kirkollista hyväntekeväisyyttä, World Vision ei ole sitoutunut sellaisiin. Sivuilta löytyy taas niin pienemmästä kuin isommastakin budjetista lahjoja, jotka uttavat niin yksittäisia henkilöitä kuin kyläyhteisöjä. Täältä meni meidänkin pukinkonttiin jotain :)


Länsimaalainen feministi, niinpä niin. Kuten olen aiemminkin feministipostauksissani maininnut, koen saaneeni todellisen onnenpotkun (ja epäreilun sellaisen) syntyessäni naiseksi länsimaihin, ja kaiken lisäksi vielä Suomeen. Surullinen tosiasia on, että edelleen vuoden 2013 maailmassa naisten asema on järkyttävän huono monissa osissa maailmaa. UN Women tarjoaa eettisiä joululahjoja, jotka auttavat parantamaan naisten asemaa niissä paikoissa, jossa sen parantamista todellakin tarvitaan. Sivuilta löytyy apuja mm. naisten kouluttautumiseen, työllistymiseen ja yleiseen hyvinvointiin naisille kehitysmaissa.

On toki myös mahdollista antaa lahja, joka ei ole materiaa, mutta menee konkreettisesti lahjan saajalle. Elämyslahjat.fi tarjoaa nimensä mukaisesti lahjoiksi elämyksiä. Elämyslahjoja löytyy niin yksittäisille hyville tyypeille elämässäsi kuin pareille ja ryhmille, ja oon itse aiemmin ostanut täältä kertaalleen elämyslahjan kaverille tämän synttäreinä. Elämyksiä löytyy myös kaikenlaisia - on kauneushoitoja, jumppatunteja, ravintolaillallisia, hierontaa, tastingejä, päiväkortteja kylpylöihin ja seikkailupuistoihin, ammuntaa... täälläkin valikoima on todella laaja ja nää on hirmu kivoja!

Eksyykö teille mitään materiatonta lahjaa? :)