Musatärpit #2

6.10.2013

Tein jokun aika sitten postauksen muusikoista, jotka mielestäni ansaitsevat enemmän huomiota. Postauksessa ei kuitenkaan tietenkään ollut kaikki, joten päätin tehdä uuden, jossa esittelen heitä pari lisää. Vain pari nyt, koska oikeastaan molemmat ansaitsisivat ihan omat postauksensa - niin paljon rakastan molempia tässä esitettyjä actejä. Kumpikin esitelty ei ole vain musiikillisesti mieleeni, vaan he jollain lailla inspiraoivat mua muutenkin, elämässäni. Toki se musiikkikin sävähdyttää ja tuo mulle kylmät väreet. Pidemmittä puheitta:


Amanda Palmer on yhdellä sanalla sanoen ihana. Tutustuin naiseen kun hän vielä vaikutti Dresden Dolls-duossa, jonka dark cabaret/synkkä sirkus/miksi sen voisi lokeroida?-musiikki ihastutti mua suuresti. (Tyylistä jonkinalisen idean saamiseksi suosittelen kuuntelemaan tän ja tän.) Musiikissa jo vuosia vaikuttanut Amanda on ehtinyt myös tekemään paljon muutakin Dresden Dollsin lisäksi, nyt viimeisimpänä soolomusiikkia, joka sai mun tärykalvoni kerta kaikkiaan laukeamaan.

Mut vasta sitten rakastuinkin, kun seurasin neitosta musiikin lisäksi. Feministinä Amanda vastustaa mm. naisen kehon yliseksualisoimista, eikä alastomuus ole tälle uusi juttu. Brittilehti DailyMail reagoi Amandan vilautukseen tekemällä siitä suurenkin skuupin, johon neiti vastasi parhaalla mahdollisella tavalla - laulamalla heille pienen laulun. Video tässä, ja ekaa kertaa sen nähdessäni aloin hurraamaan. Amanda teki myös aikoinaan työtä elävänä patsaana - tiedättehän, ne katutaiteiljat jotka asussaan seisovat kadulla ja liikkuvat vain, jos joku pudottaa rahaa keräysastiaan.

Pitkään musiikkialalla vaikuttanut Amanda ei kuitenkaan saa läheskään yhtä paljon meriittiä, kuin mielestäni ansaitsisi. Amandalla ei ole vain loistavaa musiikkia, vaan hän on myös älykäs, sanavalmis ja kärkäs - kolme lempipiirrettäni ihmisessä.


Tiedetään, olen maininnut Blue Octoberin blogissa monesti aiemminkin, mutta bändi ehdottomasti ansaitsee paikkansa myös kunnon esittelypostauksessa. En oikeastaan tiedä, miten tää bändi on varastanut mun sydämeni näin kovaa, mutta mä oon aina ihan polvillani nöyränä näistä puhuessani. Jotenkin Blue October on vaan mun ihon alla. Kuulin bändistä ensi kertaa, kun eräs entinen ystävä soitti mulle heidän laulunsa Into The Ocean ja sanoi, "tää on sellainen biisi, jota pitää kuunnella metrossa kun ulkona sataa lunta." Rakastuin saman tien. Jotenkin tää musiikki vaan puhuttelee mua jostain harvinaisen syvältä.

Blue October on siis alunperin Texasista kotoisin oleva yhtye, joka perustettiin vuonna 1995, ja myönnän ihan suoralta kädeltä että rakkauteni bändiin kohdistuu lähinnä musiikkiin ja laulaja Justin Furstenfeldiin. Justin kamppailee bipolaarisen mielialahäiriön, johon liittyy psykoottisia oireita, sekä paniikkihäiriön kanssa, ja on ollut hoidossa niin mielenterveys- kuin päihdeongelmien takia. Tämä, ja tapahtumat Justinin elämässä, heijastuvat bändin musiikissa, jonka pääasiallinen kirjoittaja Justin on. Avioero ex-vaimosta, jonka kanssa Justinilla on tytär Blue, kirvoitti melankolisen levyn, kun taas uusin levy Sway on huomattavasti iloisempi - nyt kun Justin on uusissa naimisissa ja saanut toisen tyttären. Albumeja bändiltä löytyy seitsemän, joista äsken mainittu uusin Sway ilmestyi ihan hetki sitten, ja alkaa pikkuhiljaa ehkä nousta lempilevykseni. Nimikkobiisi Sway on soinut täällä toistolla levyn ilmestymisestä asti, Nicolla alkaa jo pikkuhiljaa menemään pata jumiin sen kanssa... Turhaa nippelitietoa, muuten: Stephenie Meyer kertoo, että Twilight-kirjasarjaa kirjoittaessaan hän haki inspiraatiota musiikista, ja on maininnut Blue Octoberin ja Musen suurimmiksi inspiraationlähteekseen.

Vaikka Blue October on menestynyt hyvin, myynyt platinaa ja sillä on maailmanlaajuinen kulttiseuraajakunta, mun mielestä se ansaitsisi vielä niin paljon enemmän mainetta. Vaikka seitsemässä albumissa on paljon kuunneltavaa, suosittelen ehdottomasti kaikkia rockin ystäviä antamaan heille mahdollisuuden. Jokainen albumi on ihan oma juttunsa ja kovin erilainen muista - suosikkejani ovat platinaa myynyt melankolinen Foiled, sekä se mainittu uusin Sway.

4 kommenttia :

  1. Amanda Palmer <3 Voi kyllä! Voin allekirjoittaa jokaisen sanasi hänestä, todellakin ihana ihminen.
    Seuraavaksi lähdenkin tästä tutustumaan Blue Octoberiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mahtavaa! Toivottavasti tykkäät :)

      Poista
  2. Pakko oli tulla tänne kiittämään sua, kun oon nyt ihan hurahtanut tähän blue octoberiin! <3 En ymmärrä miten mä en oo aikaisemmin missään törmännyt tähän, mutta uteliaisuuttani aattelin nyt tutustua kun huomasin että mulla on sun kanssa muuten jokseenkin samanlainen musiikkimaku :P Että kiitos!! Nyt mulla on taas jotain uutta ihanaa kuunneltavaa :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että tietoisuus leviää! ♥

      Poista