Ragetus vol 9000

30.9.2013

Joskus vaan ottaa päähän! En edes muista monesko ketutuspostaus tää on, mutta täältä pesee taas.

Se, että sanotaan "pussy" kun tarkoitetaan ihmistä, joka on heikko ja/tai pelokas. Voisin vetää tähän pitkänkin feministin näkökannan, mutta sanon sen sijaan vain, että mun mielestä sana "ballsack" olisi parempi - koska kumpaakohan ruuminosaa sattuu enemmän, jos sitä potkaisee? Jos pussy kestää synnytyksen aikana tapahtuvan vaahtosammuttimen kokoisen pikkuotoksen työntämisen ulos, se ei todellakaan kuvaa mitään heikkoa tai pelokasta.

Täydellisen talvitakin metsästys. Lue: Mission impossible.

Se, että joku ottaa jotain tosi tönkköjä ja huonoja valokuvia, muokkaa ne mustavalkoiseksi ja tekee Facebookin itselleen fanisivut tyylillä ~ Heart Pumps Diesel Photography ~ jossa kuvailee itseään ammattivalokuvaajaksi. Joo, valokuvaus on tosi kivaa, mutta eiköhän ammattikuvaus ole niiden ammattilaisten hommaa, ei näiden digipokkareilla koiransa silmästä lähikuvia ottavien? Ammattilaiseksi on vähän paha kutsua itseään, jos ei sitä ole.

Se, että allaolevissa kuvissa esiintyvä malli käsitetään XL-malliksi. Anteeks?

kuvat hm.com
White trash-termin väärinkäyttö. Se on jenkkilästä hiljattain suomalaisten suuhun rantautunut termi, jota käytetään lokeroimaan tiettyjä ihmisiä negatiivisen leiman alle. White trash kuvaa ihmisiä, jotka ovat köyhiä, "alaluokkaisia", säälittäviä moraalittomia pikkurikollisia. Vankiloissa ja katkohoidoissa ravaavat tyypit, jotka silopintainen veroja maksava keskiluokka kiertää kaukaa. Termi sekoitetaan usein redneck-termin kanssa, joka taas tarkoittaa sivistymätöntä ja kouluttamatonta junttia usein jenkkilän etelävaltioista, sekä trailer trash-termin kanssa, joka on periaatteessa sama kuin white trash mutta eroaa siinä, että trailer trashit asuvat asuntoauto-/-vaunualueilla, joita on käsittääkseni yllätävän paljon USA:ssa. White trash siis ei tarkoita jokaista Suomessa asuvaa tatuoitua äitiä, vaikka palstamammat usein niin tuntuvatkin luulevan.

Se, että jos on >vuosi sitten ollut jotain mieltä, ja nykyään on eri mieltä, ihmiset reagoi olemalla ihan järkyttyneitä "mut et sä ennen tota mieltä ollut!!1", "viimeks sanoit kyllä näin!!1", ihan niinkuin ihminen ei voisi koskaan muuttaa mieltään mistään asiasta? Voi niitä, jotka ei koskaan avarra maailmaansa eikä koskaan muutu.

Se, että ihmistä pidetään automaattisesti karseena ämmänä, jos poistaa elämästään myrkyllisiä ihmisiä. Siis mitä ihmettä? Jos ihminen tuo elämään miltei pelkästään negatiivisuutta, ei sellaista ihmistä todellakaan tarvitse kattella. Me ollaan aikuisia ihmisiä, joiden ei enää tarvitse ottaa kaikkia mukaan hiekkalaatikkoleikkiin, ettei kellekään tule paha mieli. Yksi tapa parantaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa on nimenomaan se, että osaa sanoa ei niille ihmisille, jotka molempia laskevat. Tahallaan tai tahattomasti.

Sana "humputtaa". Pahoittelen jos käytät kyseistä sanaa, mutta se meni multa aluksi ihan ohi. Mulla tuli ensin siitä mieleen paneminen, koska englannin hump-verbi tarkoittaa nylkyttämistä. Se tarkoittaa käsittääkseni dokaamista? Mistä ihmeestä se tulee?

YouTube-mainokset. Niiiiin raivostuttavia! You can skip to the video in 5 seconds. Viisikin sekuntia on liikaa! Ja mites nää Pampersin mainokset, joita ei edes pysty skippaamaan...

Salakavala seksismi ja rasismi. Esitetään niin avarakatseista ai että, mutta sitten vaihetaan paikkaa jos mamu istuu junassa viereen, ollaan tarpeeksi tyhmiä uskomaan että ulkomaalaiset saa oikeasti enemmän rahaa valtiolta kuin suomalaiset tai heitetään kommentteja tyylillä "No siis täähän on sillee tietty miesten duuni, ku ei naiset nyt yleensä tämmöseen kykene". Argh!

Koodausjeesejä

26.9.2013

Multa melko usein kysellään apua erinäisiin blogissa oleviin koodeihin, joten päätin nää suosituimmat/hyödyllisimmät kasata yhdeksi postaukseksi, joita niitä sitten voi vilkuilla. Koska tää on aika kuvapainotteinen postaus, kaikki ohjeet löytyy "Lue lisää"-linkin alta, ja ne on eritelty toisistaan tämmöisen sydänrivin avulla.

Mulla on Blogger englanniksi, eli jos teillä on eri kielellä, yrittäkää löytää vastaavat! Google on myös iso apu kun koodeja etsiskelee, miltei kaiken löytää aika helpolla sieltä. Toivottavasti näistä on jollekulle hyötyä :)


Rakas 14-vuotias Sofia...

24.9.2013


Elämä ei ole niin perseestä kuin luulet. Nyt voi kaikki tuntua hirveän pahalta ja rankalta, mutta isompana lähinnä naurattaa, kun ajattelet niitä juttuja, jotka nyt tuntuvat maailman suurimmilta vääryyksiltä. Vanhempasi on hyviä tyyppejä, vaikka nyt ne pilaakin elämän koska en päässy Kiasman nurtsille hengaa viime pe!!1

Pidä kiinni siitä, että käyt paljon keikoilla, vaikka siitä tuleekin välillä riitaa vanhempien kanssa. Arvostat niitä muistoja isompana ja hymyilet miettiessäsi niitä. Ole just niin villi kuin haluatkin olla, koska jokainen kokemuksesi opettaa. Kun saat lapsen reilu parikymppisenä, huomaat, että oot ehtinyt jo kokea niin paljon, ettet koe missaavasi mitään vaikka siirrytkin perhearkeen nuorena.

Älä vihaa itseäsi niin paljon. Peilistä katsova tyttö on oikeesti ihan hyvä tyyppi, eikä yhtään niin läski ja ruma kuin luulet. Pidä kiinni haluistasi laihduttaa, mutta yrittäisit tehdä sen vähän terveemmin - älä sekoile ruoan kanssa yhtä paljon kuin nyt. Äläkä oksentele välillä, koska syömishäiriötä sulla ei ole, vaikka se tuntuiskin nyt olevan jotenkin tosi cool. Säästä meidät molemmat vuosien taistelulta itsetunnon kanssa, jooko?

Lopeta kamalien asioiden romantisoiminen. Masennus, viiltely, itsemurha, syömishäiriöt, angsti... mikään näistä ei ole traagisen kaunista tai runollista, vaikka nyt luuletkin niin. Et ole mitenkään erityinen lumihiutale, koska olet surullinen. Jos ymmärtäisit sen ajoissa ja lopettaisit pessimistisen ajattelutapasi, löytäisit elämän hyvän puolen vähän nopeammin.


Kuse ysiluokka, ja mene kympille, koska saat sieltä pari kaveria, jotka on edelleen kaikista rakkaimpien joukossa. Mene lukioon, koska sieltä saat samanlaisia. Kaadu kännissä ja pasko nivelsiteesi, koska sillä missaat työpaikan ja päädyt mäkkäriin, jossa tapaat elämäsi miehen. Kuse ysiluokka, koska se johtaa kommelluksien kautta avioliittoon.

Pidä kiinni ystävistä. Pidä yhteyttä, älä suutu niin turhista asioista ja kun sovitte, että tapaatte, tavatkaa myös. Jos se toinen osapuoli ei soitakaan, soita sinä. On helpompaa ajautua erilleen kuin ylläpitää ystävyyttä, mut kumpikohan on palkitsevampaa?

Panosta opiskeluun vähän enemmän, kun pääset lukioon. Keskivertopaperit lukematta on tietty ihan jees suoritus, mutta tulevaisuuden kannalta tässä maassa niillä ei ikävä kyllä paljoa tee.

Pidä enemmän kiinni itsestäsi. Lopeta tuhoon tuomittu suhde ajoissa ja aiemmin äläkä aina tingi omasta onnellisuudestasi, koska pelkäät jääväsi yksin. Löydät vähän isompana Sen Oikean, vaikka nuoruuden ihastukset voikin tuntua tosi isoilta jutuilta.

Kirjoita enemmän. Naura ja hymyile enemmän. Rakasta itseäsi enemmän.

Panisin-lista

16.9.2013

En voi olla ainoa, joka on kavereiden kanssa joskus tehnyt tämmösiä listoja? Muistan ainakin vuosia sitten, että Livejournalin maailmassa pyöri usein täntyyppisiä "haasteita", ja ajattelin nyt ihan itse aloittaa uudenlaisen haasteen bloggaajille. Pikkuhauskaa! Sääntöjä on vähän turha listata, pointtina siis on listata sellaisia julkisuuden henkilöitä, joita ei todellakaan potkisi sängystään pois. Toisen mies-/naismausta voi oppia paljon!

Pidemmittä puheitta, minun listani:


Joaquin Phoenix on ultimate future husband, suuri rakkaus jo nappulasta. Aikoinaan esiintyi Parenthood-leffassa ollessaan vielä teini (siinä vielä nimellä Leaf Phoenix), sittemmin tullut monille tutuksi mm. Gladiaattorista, Kylästä ja stuntista, jossa esitti noin vuoden verran koko maailmalle menneensä täysin sekaisin. Herra kasvatti tujun kokonaamaparran, esiintyi haastatteluissa kuin olisi aina seipäässä ja aiheutti lööppejä ympäri maailmaa - kunnes lopulta selvisi, että kuvasi frendinsä kanssa mockumentaryä (eli parodiadokkaria) seonneesta maailmantähdestä.

Ewan McGregor, tuo alunperin Trainspottingista luikkuna narkkarina sydämeeni hypännyt, myöhemmin Moulin Rougessa tiensä aina vaan syvemmälle laulanut skottikuumuus. Samalla sekunnilla kun herra avaa suunsa mä olen sulaa vahaa.

Charlie Hunnam, jonka lookista Sons of Anarchyssa oon jokseenkin vihainen. Mutta Greenstreet Hooligans-leffassa maailman kuumin brittihuligaani, ja myöskin ainoa syy minkä takia harkitsen oikeasti 50 shades-leffan katsomista tulevaisuudessa.


En edes tiedä, miksi Dominic Monaghan on mun mielestä niin ihana. Suloinen hobitti, ja Lostin paras hahmo, ja olihan se siinä Eminemin musavideossa nyt ihan tajuttoman kuolattava. Dominicin vois pistää lasipurkkiin ja ihastella.

Pienenä olin kova Smackdown-fani, ja Dwayne "The Rock" Johnson feikkipaini tiensä sydämeeni. Olin kovin murtunut, kun menin faijan kanssa katsomaan Smackdownia Jäähalliin, eikä Rock ollutkaan siellä. Mulla oli Skorpionikuningas-leffan promootiojuliste seinällä joskus, sellainen puolen seinän kokoinen, mutta se piti ottaa pois koska jaoin huoneeni pikkusiskoni kanssa ja se pelkäsi sitä. /ranteet

House. Huom., siis House, ei näyttelijä Hugh Laurie, vaan nimenomaan Dr Gregory House. Yksi lempisarjojani, ja niin jumalattoman charmikas hahmo, ettei mitään rajaa. Yleensä vihaan kusipäitä, mut damn.


Alunperin kun kuulin Cabin In The Woods-leffasta, oksensin vähän suuhuni - taas näitä paskoja tusinateinikauhuleffoja. Sitten kuulin, että se onkin satiirikauhua, ja oli pakko katsoa se, ja se olikin oikeasti aika hyvä nimenomaan satiiripiirteidensä takia. Siinähän siis tosiaan on käytetty kaikki kauhuleffakliseet, joita ohjaajat keksi, ja alun Funny Games-viittaus sai mut heti. Mutta vielä kirsikkana kakun päällä leffassa on Jesse Williams, tuo ikiruskettunut jäätävän vihreäsilmäinen uros. Myyty. Uudestaan.

Omar Epps ihastuttaa myös Housessa. Tällä kertaa itse hahmosta en ole koskaan tykännyt, mutta voiko tästä miehestä sanoa muuta kuin hot damn?

Jonathan Rhys Meyers oli se söötti valmentaja Parempi kuin Beckhamissa, ja myöhemmin kasteli tuolit Tudors-sarjassa. Rosoinen kiiltokuvapoika kuvainnee herraa parhaiten. Ja tarviiko edes sanoa, että Velvet Underground, Ewa McGregorin rinnalla? (Joka, näin lisäyksenä, on mahdollisesti kuumempi Iggy Pop kuin Iggy Pop itse.)


Tarviiko Channing Tatumista oikeasti sanoa jotain? Oikeesti?

Dean Winters pääsi future husbands-listalleni Ozin, tai tutummin Kylmän Ringin, irlantilaisena vankilakundina. Sinkkuelämäässä Carrien fuckbuddyna vilahtanut herra on kuolattavaa kamaa niin omana itsenään kuin ah-niin-ihanana Ryan O'Reilynä.

Tarviikohan tätäkään ton tatskapostauksen jälkeen paljoa avata? Marilyn Mansonista uhkuva seksi ja erotiikka tulee jo pelkästään herran ympärillä hilluvasta atmosfääristä, puhumattakaan siitä, miten seksikkäänä voinkaan pitää toisen ihmisen älynlahjoja.


Supernaturalia en ole vieläkään katsonut pitkän suunnittelunkaan jälkeen, mutta ykkössyy siihen olisi ehdottomasti Jensen Ackles. En voi sanoa paljoa muuta kuin sen, että voisin kutsua himaani parit demonit ihan vaan että Jensen tulisi pelastamaan mut niiltä.

Yolandi Visser on Mansonin tapaan sellainen tyyppi, jonka ympärillä seksi kerta kaikkiaan pursuaa. Die Antwoordissa vaikuttava Etelä-Afrikkalainen neitokainen on mun silmiini niin syötävä, että olen oikeasti kateellinen miehelle, joka kutsuu itseään nimellä Ninja.

Maailmankaikkeuden kuumin nainen on Megan Fox, ihan hands down. Ja tähän väliin, aina näin sanoessani saan yleensä vastaukseksi "no hyi, sehän on ihan leikelty" - mitä väliä sillä on? Foxin työt on tehty taidolla (vrt. Anu Saagim.........) ja lainaan tähän vähän aikaa sitten kuulemastani maailman parhaasta plastiikkakirurgian puolustuspuheesta koskaan. "Kaikki aina sanovat, että onhan se kaunis, mutta noi ei oo sen tissit, tai sen nenä, tai sen huulet. Jos sä ostat paidan ja siis maksat siitä, eikös se ole sen jälkeen sun? Miksei siis ostetut tissit olisi?" Jennifer's Body on yksi surkeimpia leffoja ikinä, mutta voisin katsoa sen aina vaan uudestaan ihan vaan Meganin takia.


Colin Farrell on maailmankaikkeuden ainoa mies, jolla hyväksyn naamakarvoituksen ja jopa pidän sitä parempana lookina kuin sheivattuja kasvoja. Jokainen leffa, jossa Colin puhuu ilman irkkuaksenttiaan, on syntiä, eikä edes sitä hyvää syntiä. Tigerland ja Koti Maailman Laidalla kuuluvat lemppareihini miehen roolitöistä.

Ah, Orlando Bloom! Olin teininä niiiiin rakastunut Orliin, että lähetin sille fanipostia (useamman kerran...) jossa saattoi tai ei saattanut olla myös herralle kirjoittamiani rakkausrunoja. Legolas sikseen, tää brunette on aina saanut mut veteläksi.

Listan naapurintyttö-/punapäävahvistus! Emma Stone on sanalla sanoen ihan tajuttoman suloinen. Easy A-leffassa mut täysin pauloihinsa saanut neitonen on just sellainen tyyppi, jonka kanssa haluaisin tän listan perimmäisen idean lisäksi maata sohvalla ja katsella leffoja koko päivän.


Oletteko nähnyt Audition-leffan? Eihi Shiina on jollain groteskin psykopaattisella tavalla todella puoleensavetävä näyttelijä. Mun länsimaalaiseen silmääni kaukoitäisyys on kiehtovaa, ja Eihin ympärillä tuntuu vellovan jokin mysteerinen hehku.

Rihanna on aika ilmeinen lisä listaani. Ja otetaan nyt huomioon, että pidän nimenomaan Rihannan kotiolojen Rihannasta, siitä joka tukka sekaisin veti blunttia aurinkotuolilla. Siloitellussa lehtien ja musavideoiden Rihannassa ei tietenkään ole myöskään mitään vikaa, mutta resuinen Rihanna paras Rihanna. (Rihanna.)

Lieneekö syynä angstiset roolit (mm. American Beauty ja The Hole) viime vuosituhannella ja tämän alussa, vai yksinkertaisesti noi pulleat huulet, mutta Thora Birch on aina kuulunut naislistani top-joukkoon. Thora on niin lumoava niin persoonallisella tavalla. Oikeesti, kattokaa nyt.



Mä vielä oikeasti yritin pitää tän listan lyhyenä, ja jätin suurimman osan pois. Haastan kaikki postausta lukevat bloggaajat, mutta etenkin Veeran, Demin, Karon, Mian ja Jemmin!

Sofia the Seiskajulkkis

14.9.2013

Shirin huonetta raivatessani törmäsin vanhaan vihkoon ajalta, jolloin olin 16-vuotias (vuosi 2007), johon olin kirjoitellut ja liimaillut ja piirrellyt paljon muistoja siltä ajalta. Vihkosta bongasin myös pienen kokoelman esiintymisiäni lehdissä siltä vuodelta.

Kyllä, olen ollut kaksi kertaa Seiskassa. Nolo menneisyys paljastuu. En voi uskoa, että bloggaan tästä, mut hei, itselleen pitää osata nauraa! Siispä avaan nyt maailmalle yhden osan menneisyyttäni, jolle nauran vieläkin kippurassa.

Ensimmäinen Seiskan juttu on heinäkuun lopulta vuonna 2007. Olin silloisen poikaystäväni ja tämän siskon kanssa Tuurin Miljoonarockissa, ja käväisimme tietty Tuurin kauppakeskuksessa, josta bongattiin Matti Nykäsen fanikamaa myyvä koju, jossa herra itse oli myyjänä. Tää oli ihan liian hyvä läppä jättää käyttämättä, eli pakkohan se oli hypätä herran kanssa kuvaan. Alla todistusaineistot....


MÄ EN KESTÄ EN KESTÄ HAHAHHAHAHAH! Nolointa tässä jutussa on se, että mua tituleerataan Matin faniksi. Mutta siis - lähetin kuvan itse Seiskaan vinkkinä (huom. Seiskan tavoittama salaperäinen blondi), ja pyysin että naamani blurrattaisiin. Läppä tässä on, että mut kyllä ainakin kaikki tutut tunnisti. En tiedä saanko kertoa kuinka paljon vinkkipalkkio oli, mutta sain tästä tosiaan 16-vuotiaalle hyvin tuntuvan summan rahaa, vaikka alunperin kelasin päätyväni sellaiseksi pieneksi juoruksi josta saa sen muutaman kympin. Toisin kävi, ja päädyin kanteen. Kaipa se, että olin vasta 16, oli aika myyvää tavaraa!

Toinen juttu onkin ehkä vähän vakavamielisempi. Juttu julkaistiin Tammikuussa 2007, eli ajallisesti tää tapahtui ennen Nykäsjuttua. Olen nippa nappa 16v. Uutena vuonna 06-07 sama silloinen poikaystävä asui siskonsa kanssa omakotitalossa, ja olimme kaveriporukalla siellä juhlimassa. Meitä oli siis ihan kourallinen eikä kukaan ollut mitenkään superseipäät, ja eksän sisko oli kaverinsa luona melko lähellä. Jossain vaiheessa iltaa menin käymään vessassa, ja sieltä ulos astuessani ikkunan edessä oleva sohva oli tulessa ja se tarttui nopeasti verhoihin. Ryntäsin paniikissa olohuoneen puolelle ja kiljuin porukalle "TUOLLA PALAA TÄÄL ON TULIPALO", johon ensireaktio oli "just joo", kiljuin IHAN TOTTA ja kaikki ryntäsivät katsomaan paloa. Ihmiset alkoivat paniikissa keräämään tavaroita kasaan, mä nappasin vain kännykkäni ja takkini ja juoksin ulos, loput tuli perästä. Eksä ja sen kaveri sai pieniä palovammoja, kun yritti heittää mattoa liekkien päälle, mutta se levisi puutalossa mieletöntä vauhtia. Muutamassa minuutissa kaikki oli talosta ulkona, ja koko vessan ja sohvan puoleinen katto romahti alas. Veti aika hiljaiseksi, kun ymmärsin, että jos olisin ollut vessassa muutaman minuutin kauemmin, olisin jäänyt romahtavan katon alle enkä olisi ehtinyt varoittaa muita palosta. Soitettiin hätänumeroon, ja soitettiin uudestaan ja vielä kerran, ennen kuin melkein 30min myöhemmin paloautot tulivat - oltiin siis pienessä kunnassa, jonka VPK:n hälytyskeskus hälytti paikalle vasta meidän kolmannella soitolla, ja he olivat ekana paikalla. Aiemmilla soitoilla oli hälyttänyt kauempana olevan ison kunnan palokuntia. 15-vuotiaan stressinsietokyvyllä soittoni hätäkeskukseen meni jotakuinkin "EI HELVETTI TÄÄLLÄ PALAA EI VITTU EI EI TÄÄ PALAA" ennen kuin hätäkeskuksen tyyppi rauhoitteli mut ja sain selitettyä tilanteen.

Palokunta ja poliisit tulivat, ja minä ja eksä jäätiin poliisiautoon istumaan ja soittamaan eksän siskolle, joka ei uskonut sanaakaan ennen kuin tarvoin lumessa poliisin luo, joka selitti hänelle tilanteen. Talosta oli palanut yli puolet maan tasalle. Päästiin kaverille yöksi, ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei oltu katsottu, mihin eksän koira oli mennyt - mutta seuraavana päivänä, kun sisko kävi talolla katsomassa tuhoa, se juoksi läheisestä metsästä omistajansa luo. Se oli juossut ulos samalla ovenavauksella meidän kanssa ja sännännyt saman tien metsään, päätellen siitä että turkki ei ollut kärähtänyt ollenkaan.


Sensuroin naamat, koska en jutellut asianomaisten henkilöiden kanssa tästä postauksesta. Muistaakseni jutun Seiskaan ilmoitti joku eksän siskon kaveri, Seiska kun tekee näitä "autamme hädässä olevia"-juttuja ja vei heidät shoppailemaan vaatteita Itäkeskukseen.

Loppukevennyksenä vielä Rumbassa elokuussa 2005 ilmestynyt juttu (kronologisesti väärin päin siis koko postaus...), jossa käsiteltiin muistaakseni Bloodpitin ja Negativen sukulaissuhteita - Bloodpitin laulajahan on siis Negativen kitaristin pikkuveli. Hengailin aikoinani Bloodpitin fanifoorumilla, ja kommentoin siellä aihetta näköjään tarpeeksi hyvin, että Rumba lainasi mua juttuunsa. Olin siis 14-vuotias ja ah-niin-hauska.


Itsensä nolaaminen on välillä ihan kivaa! Mitäs noloa te voitte paljastaa mulle itsestänne tän postauksen kommentteihin?

Irresponsible Hate Anthem

10.9.2013

Vihdoinkin tää päivä tuli, tätä on odotettu! Vuoden tauon jälkeen pääsin viimein hakkauttamaan vähän mustetta ihooni. Selkokielellä kävin siis ottamassa tatuoinnin, kuudennen sellaisen. Tatskakuumehan on kova jatkuvasti, ja suunnitelmia kasaantuu koko ajan vaan isommaksi pinoksi. Valittelin Nicolle joskus kesän alussa sitä, miten kaliita tatskat on, ja Nico ehdotti, että varaan ajan mahdollisimman pitkälle, niin voidaan säästää siihen. Innoissani varasin ajan lokakuulle, ja aikaistin sen syyskuulle.

Paikaksi valikoitui Tattoo Nation Tuusula, jossa en ole aiemmin käynyt - mutta se on Veeran huudeilla eli Tuusulassa, ja Veera kävi sielä tatuoitavana vähän aikaa sitten. Tarkastelin tatskapaikan kuvagalleriaa Facebookissa ja tulin siihen tulokseen, että paikan artisti, Emma, on ehdottomasti tarpeeksi lahjakas toteuttamaan yhden kuvan, jota olen himoinnut jo pitkään. Aina tatuointipaikkaa ja -taiteilijaa valitessa täytyy olla tarkkana minne menee. Pitää katsella portfolio läpi (ja varmistaa, että se on aito), yrittää etsiä jengiä jotka olisi siellä käyneet, ja valita juuri se artisti, jonka hakattavaksi haluaa. Puskaradionani toimi nyt vain Veera, mutta Veeran positiivisten kokemuksien ja gallerian jälkeen uskalsin luottaa käsivarteni Emman hoivaan.

Ovella meidät vastaanotti siis Emma, yksi mukavimpia koskaan tapaamiani tatuointitaiteilijoita, joka omasi juuri sen kaipaamaani "tatuoijan hellyyden" - mulla on alhainen kipukynnys ja huono kivunsietokyky, ja se näkyy tatskaa ottaessa. Kitisen, vaikeroin, nillitän, valitan, puren hampaita yhteen, yritän keskittyä johonkin muuhun (älypuhelimet on maailman paras keksintö), suljen silmät ja toivon että se olisi jo ohi. Tatuoinnin kipuhan on tosi yksilöllistä, ja tunnen paljon ihmisiä joita se ei satu oikeastaan ollenkaan, mutta mä kuulun tietenkin näihin janareihin, jotka tuskissaan kiemurtelee aina neulan alla. Jotkut tatuoijat eivät välitä asiakkaan henkilökohtaisesta kipukynnyksestä, mutta Emma osasi pyyhkiä tatuoitavaa aluetta hellästi, antaa muutaman pidemmän tauon, pitää pikkutaukoja välissä jos valitukseni koveni, ja muistutti koko ajan "hengitä". Kerran aiemmin oon ollut sellaisen henkilön tatuoitavana, joka pyyhki sillä hemmetin talouspaperilla niin kovaa, että se sattui enemmän kuin itse tatuoinnin tekeminen.

Eela hengaili kiltisti mukana, ja nukkui välillä päikkärit aulan ruumisarkun vierellä.
Haha, ilmekollaasia...

Oikeaan käsivarteeni tuli siis Marilyn Manson kasvot. Kaikista tatuointiunelmistani tämä on tällä hetkellä pitkäkestoisin, ja vähän isompi, muttei valtava, eli arvelin hintahaarukan olevan ihan jees. Miksi siis Manson, ja miksi juuri tämä kuva?

Manson on pitkäaikaisin musiikkirakkauteni. Muistan yhä, kuinka ensi kertaa näin Mansonin musavideon - ikäni oli silloin vielä yksinumeroinen, ja rakastuin ensisilmäyksellä. Jokin herran musiikissa ja olemuksessa vaan kiehtoi, ja vuosien varrella rakkaus on koko ajan vain kasvanut. Aluksi se oli ihanaa, koska se oli pelottavaa - sitten teininä se oli ihanaa, koska se oli ah-niin-kapinallista ja angstista - nyt aikuisiällä se on ihanaa, koska mielestäni tyyppi sattuu olemaan musiikillinen nero. Kirjojen ja haastattelujen perusteella Mansonista on muodostunut päähäni kuva uskomattoman älykkäästä miehestä, jonka kanssa moni maailmankatsoumuksellinen näkökantani osuu yksiin. Mulle on muodostunut rankasti jalustalle nostava ja kunnioittava asenne häntä kohtaan. Jos pitäisi nimetä idolini, se olisi hän. Jos koskaan ottaisin ihooni kenenkään naamaa, niin nimenomaan Marilyn Mansonin, eli Brian Warnerin.

Niin, miksi juuri tämä kuva? Mansonhan tunnetusti muuttaa tyyliään aika usein (aika lailla albumien perässä), ja mietin pitkään, minkänäköisen Mansonin haluaisin ihooni. Päädyin tähän kuvaan, koska se on lempilevyni Holy Woodin aikakauden Manson. Nyt tatuointi yhdistää sekä loppumattoman rakkauteni itse miekkoseen, että juuri siihen kyseiseen albumiin.

Käsivarressa hääpäivänä otettu ikuisuusmerkki piti tietenkin säilyttää, mutta halusin kuvien sopivan jotenkin yhteen. Heitin, että ehkä se voisi olla vähän niinkuin rusetti, ja Emma kekkasi heti mielikuvani. Alkuperäisessä kuvassa Mansonilla tosiaan on nahkainen kolmiokauluri, jonka halusin säilyttää - ikuisuusmerkki jätettiin sen keskelle. Se oli vähän rupsahtanut, ja sitä vähän korjattiin myös, vaikka ei ole edes tuolla tehty.

Kolmisen tuntia tässä meni, ja hintaa tuli 250€.

Juuri valmistuneena, punertavana, verisenä ja turvonneena.

Olen niin tyytyväinen lopputulokseen! Tatuointi on realistinen, kuin kopio alkuperäiskuvasta, kasvot saatiin kelmeiksi ilman huonosti pysyvän valkoisen musteen käyttöä ja se on upea. Tässä tatskassa oli ensisijaisen tärkeää, että jälki on hyvää, koska en pelkästään korista tällä itseäni, vaan kunnioitan myös kuvan henkilöä. Menen ehdottomasti uudestaan tänne tatuoitavaksi!

Bloggaaja sai pienen alennuksen tatuoinnista blogipostausta vastaan, mutta vakuuttaa joka sanan olevan totta. Tatuoinnit on sen verta iso päätös, etten koskaan kehuisi paikkaa, joka ei tee ammattimaista jälkeä. Linkkien klikkailusta jne. bloggaaja ei hyödy mitenkään.

StatCounter-vinkkejä bloggaajille

9.9.2013

En usko olevani ainoa bloggaaja, joka rakastaa seurata bloginsa tilastoja. Oli se sitten siksi, että on ihanaa nähdä niiden kasvavan tai siksi, että se on oikeasti mielenkiintoista. Seuraamalla tilastoja pysyy kärryillä siitä, mitkä postaukset saavat eniten lukijoita, miltä alueilta tulee eniten kävijöitä, mistä blogiisi tulee jengiä... Ja niin monia muita asioita. Seuraamalla tilastojaan blogiaan voi parantaa ja tehdä kävijäystävällisemmäksi kyselemättä itse kävijöiltä - esimerkiksi jos tietyn aihealueen postaukset saa aina eniten kommentteja ja kävijöitä, voi olettaa, että siitä aiheesta halutaan kuulla lisää.

Bloggerilla on omat tilastonlaskunsa, mutta ne ovat melko suppeat, ja laskevat oikeiden ihmiskävijöiden lisäksi erinäisiä crawlereita ja botteja, jotka näyttävät ihanilta tilastoissa, mutta eivät ole oikeita kävijöitä. Esimerkkinä - mun blogini tilastot Bloggerissa on huomattavasti korkeammat kuin tilastoni StatCounterissa. StatCounteriin olen aivan rakastunut, ja esittelenkin nyt vähän sitä tässä postauksessa, vinkkinä kaikille meuille bloggaajille! (Heti eka vinkki - kun olet luonut StatCounter-projektin blogillesi allaolevien ohjeiden mukaan, sinun pitää mennä projektin asetuksiin ja klikata sieltä erikseen "Ignore visits from Bots & Crawlers".)

Pahoittelen suttuja, mutten tahtonut jakaa tilastojani kaikille ja suojelin myös kävijöitäni.


Mutta asiaan! Luotuasi tunnarit StatCounteriin sinun pitää luoda uusi projekti. Koska mulla on tähän blogiin ollut jo melko kauan projekti pystyssä, loin nyt projektin Tumblr-blogilleni voidakseni näyttää askel askeleelta, miten homma toimii. Klikkaa jompakumpaa "Add project"-linkkiä. (Psst - "Fat2fit project has been deleted" näkyy, koska poistin laihdutusaiheista Tumblriani koskevan projektin, se ei liity tähän tutorialiin siis mitenkään.)


Sinulta kysytään tietoja ja asetuksia. Anna blogisi osoite, ja anna projektille haluamasi nimi. Nimellä voit erottaa projektit toisistaan, jos teet niitä useamman. Kolmeen alempaan laatikkoon en itse koskenut, ja sitten pitääkin valita, haluatko tilastojesi olevan julkisia. Itse en halua, joten jätin laatikon klikkaamatta. Koska loin toista projektiani, StatCounter kysyi, haluaisinko liittää siihen toisen projektini ip-osoitteiden tunnisteet. Pitemmällä postauksessa selviää, mitä ne ovat. Oikealla puolella valitset, haluatko sivuillesi laskurin, jossa näkyvät tilastosi (silloin tilastosi pitää olla julkisia), StatCounterin logon kuvalinkin, vai koodinpätkän, joka lisätään sivun HTML-koodiin ja joka ei näy sivuilla mitenkään. Itse valitsin sen esteettisistä syistä. Sitten päätät, haluatko saada sähköpostiisi koosteita esim. viikottaisista tilastoistasi. Kun olet valmis, klikkaa Add Project.


StatCounter tunnistaa, lisäätkö esim. Blogger-blogia vai Tumblr-blogia, ja antaa sinulle koodin, laskurin tai logon asennusohjeet yksityiskohtaisesti. Näitä mä en voi kertoa, koska koodi luodaan joka projektille erikseen. Seuraa StatCounterin ohjeita. Kun olet lisännyt koodin varmasti oikeaan paikkaan, klikkaa Check Installation.


Jos StatCounter löytää koodisi ongelmitta, pääset takaisin etusivulle, johon projekti on lisätty. Tumblr-projektissa näkyy jo kaksi käyntiä heti koodin lisättyäni, jotka siis molemmat tulivat minulta itseltäni. Etusivulla näet kävijämäärät pikaisesti, ja jos projekteja on useampi, se kertoo kuinka paljon niitä on yhteensä.


Sitten mennään itse tilastoihin! Näytän nyt tämän blogin juttuja, koska Tumblr-projektilla ei vielä ole niitä tarpeeksi. Etusivulla klikkaa projektin nimeä, ja pääset tämännäköiselle sivulle. Tornit näyttävät viikon ajalta käyntien määrän. Sivunlataukset tarkoittavat yleensä kaikkia kävijöitä, unique-käynnit erillisiä ip-osoitteita ja returning visitors kävijöitä, joiden ip-osoitteet on jo aiemmin rekisteröity kävijöiksi. StatCounter siis kirjaa jokaisen sivuille saapuvan ip-osoitteen ja pitää niistä kirjaa. Vasemmalla on iso läjä kaikenlaisia tilastoja, joita pääset seuramaan! Alla esittelen pari omaa lemppariani.


Came From-tilasto kertoo, mistä osoitteista ihmiset saapuvat blogiisi. Lista on todella pitkä, eli pätkäsin siitä vain pari ekaa. Filter tarkoittaa tässä tapauksessa aikaväliä, jolta tilastot näytetään. Voit valita kuluvan vuorokauden, viikon, kuukauden tai vuoden - mutta StatCounter ei näytä esim. vuositilastoja, ennen kuin se on ollut käytössä vuoden. Tässä ovat noin vuorokauden lähteet blogiini. Tästä näkyy, että kun ihana Sara mainitsi uusimmassa postauksessaan blogini yhdeksi lempparikseen, sieltä tuli heti kävijöitä minun blogiini. No referring link tarkoittaa, että kävijä ei avannut sivuasi linkin kautta, vaan kirjoitti osoitteen osoitepalkkiin itse tai avasi sen selaimensa suosikeista.


Ja sitten se siistein ja tärkein! Paljon on ollut puhetta siitä, että ip-osoitteita ei saisi ottaa selville - mutta tiedoksi, että kyllä ne saa. Ip-osoitteita voi seurata monella tapaa, StatCounter on yksi niistä. Ip-osoitteen selvittämisessä ei ole mitään laitonta, mutta esim. kotiosoitteen selvittäminen sen kautta on, enkä tiedä miten se tehdään. Pelkällä StatCounterin ip-seurannallakin voi kyllä tietää vaikka mitä! Vasemmalla klikkaamalla Recent Visitor Activity-linkkiä pääset listaukseen, jossa näkyy kaikki edelliset kävijäsi ja heistä nippelitietoa. Vähän sekavasti näkyy lisäämääni tekstiä siitä, mikä tieto tarkoittaa mitäkin.

Tällä sivulla näet: mistä kävijä on kotoisin (usein kotikaupinki + kotimaa, joskus vain maa), kuinka monta kertaa hän on yhteensä käynyt sivuillasi StatCounter-asennuksen jälkeen, mitä nettiä hän käyttää, mistä linkistä hän on saapunut blogiisi (referring URL),  mihin kellonaikaan hän tuli blogiisi, kuinka kauan aikaa hän siellä vietti, millä sivuilla kävi, miltä sivulta lähti ja lisäksi nippelitietoa siitä, mitä selainta, käyttöjärjestelmää ja resoluutiota hän käyttää.


Mitä muuta sitten tällä ip-osoitteella voi tehdä, kuin omaksi iloksi kerätä tietoa kävijöistään? Leikkimällä vähän salapoliisia voi selvittää anonyymikommentin lähteen, jos tietyt kriteerit täytetään. Otin esimerkiksi yhden kävijöistä, joka ei tosin ollut jättänyt kommenttia, mutta ajaa saman asian käynneillään.

Moneltako sait kommentit? Esimerkissä kommentti on tullu klo 21:15. Selaa Recent Visitor Activity-ikkunaa siihen kellonaikaan asti. Ne eivät aina mene ihan järjestyksessä. Etsi siis kävijä, joka on tullut melko lähellä tätä aikaa sivuillesi, ja tietenkin siis ennen kommentin jättämistä. Esimerkkini kävijä vietti sivuillani tällä kertaa vain 13 sekuntia, eli hän tuskin jätti kommenttia, mutta jos kävijä olisi vaikkapa tullut klo 21:12 ja viettänyt siellä 4min, olisi hän jo luultavammin kommentin jättänyt kävijä.

Melko varmasti ip-osoitteen saa ansaan sillä, onko hän sulkenut blogisi heti kommenttinsa jätettyään. Jos näin tapahtui, kävijän tiedoissa näkyy Exit Page:n kohdalla postauksesi linkki, joka loppuu #comment-form.

Eli kävijä, joka on tullut blogiin ennen kommentin jättöä, viettänyt siellä tarpeeksi aikaa voidakseen olla sen kirjoittaja ja vielä lähtenyt kommentin saaneesta postauksesta, hän on luultavasti kommentin takana.

No mitäs iloa tästä tiedosta sitten on?


Voit merkata ip-osoitteelle lempinimen! Klikkaamalla kävijän tiedoista Label IP Address, siihen aukeaa pieni ikkuna, jonka laatikkoon voit kirjoittaa lempinimen. Keksi joku, josta muistat, kuka on kyseessä. Esimerkiksi jos kommentti kuului "hyi vittu oot ruma lehmä", voit antaa nimimerkiksi vaikkapa Pelle tai Nolointyyppiever. Klikkaa sitten plussaa laatikon vieressä, ja tadaa! Ip-osoite on ikuisesti brändätty. Tästä lähin aina, kun selaat Recent Visitor Activity-sivua, voit nähdä heti, jos jokin merkitsemäsi ihminen on tullut uudestaan käymään.

Tässä siis mun lempparini, mutta vasemmalta löytyy niin paljon kaikkea! Niitä kannatta tutkiskella, kunhan StatCounter on ollut sivuillasi tarpeeksi kauan (se siis ei laske tilastoja ajalta ennen koodin lisäämistä) eli siellä on jotain tutkittavaakin. En ole itsekään vielä läpikäynyt kaikkia. Voit nähdä esim. mikä hakukone tuo eniten kävijöitä sivuillesi ja millä hakusanoilla, mille sivuille ihmiset lähtevät sinun blogistasi, tallentavatko ihmiset kuvia blogistasi jne. Ehdottoman hyödyllinen pikku kaveri joka bloggaajalle!




Itsetunto 101

6.9.2013

Itsetunto, tuo taianomainen asia. Jokaisella se on, mutta jokaisella se on niin erilainen. Jokaisella se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään eri tavoin. Mitä itsetunto tarkoittaa? Arkikielellä kysyessä selittäisin, että se pähkinänkuoressa tarkoittaa ihmisen omaa käsitystä itsestään, ja sitä kautta ihmisen suhtautumista omaan itseen. Wikipedia sanoo näin:

Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.

Itsetunto-ongelmista tietää jokainen. Jos ei omalla kohdallaan, niin ainakin jonkun muun. Ihmisellä on huono itsetunto; hän pitää itseään ehkä rumana, lihavana, riittämättömänä, huonona, kamalana. Peilistä katsoo takaisin tyyppi, jonka seurassa ei oikein tykkää olla.

Jokaisellahan on joskus ongelmia itsetunnon kanssa. Tai enhän mä tietenkään absoluuttisesti voi puhua, mutta epäilisin, että aika harva ihminen maailmassa ei ole koskaan ollut tyytymätön johonkin osaan itsessään. Mutta huonosta itsetunnosta ei voi vielä puhua, jos välillä on huonoja päiviä - siitä puhutaan siinä vaiheessa, kun se vaikuttaa elämään. Kun ei uskalla lähteä bileisiin, koska pelkää, että ei ne kuitenkaan tykkää musta. Ei uskalla pukeutua haluamallaan tavalla, koska mä näytän tässä paidassa niin läskiltä. Ei uskalla olla oma itsensä, koska oma itse on omasta mielestään niin karsea.

Ja se on ihan kamalaa. On hirveää, että ihminen ei hyväksy itseään, ei rakasta itseään. On kamalaa, että ihmisellä on paha olla, koska hän ei koe olevansa arvokas. Asiaa pahentaa, jos tielle sattuu joku kusipää, joka käyttää toisen huonoa itsetuntoa hyväkseen manipuloimalla, alentamalla sitä entisestään ja näin pönkittämällä omaa itsetuntoaan. Tiedättehän, ne tyypit, joiden kaikki kaverit on isokokoisempia, koska he haluavat näyttää vertailessa kauniimmalta.

Mäkin olen kierinyt itsetunto-ongelmissa, enkä koe olevani niistä vieläkään ihan täysin yli - mutten usko, että koskaan tulen olemaankaan. Teininä ryvin itsesäälissä, koin olevani ruma ja läski ja huono, en uskonut koskaan löytäväni seurustelukumppania. Kaveripiirini kamppaili samojen ongelmien kanssa, mikä on tosi surullista koska olen edelleen sitä mieltä, että ne ihmiset on todella kauniita ja upeita tyyppejä, joilla ei ole koskaan ollut syytä vihata itseään - mutta milloin ihminen kuuntelisi järjen ääntä? Itsetuntoa ei voi aina nähdä ihmisestä päältäpäin - ainakin allekirjoittanut kätki sen nimenomaan vastakkaiseen käytökseen. Sen sijaan, että olisin sulkeutunut maailmalta vihaamaan itseäni, olen aina ollut räväkäs, kovaääninen ja puhelias. En oikein osaa analysoida tälle mitään psykologista selitystä, mutta mitä enemmän koin olevani kamala ja riittämätön, sitä kovemmin yritin tutustua ihmisiin ja toin itseäni esille. Kai se oli jokin luontainen suojelumekanismi siltä syrjäytymisen pahalta ololta. Ehkä se liittyy luontaiseen temperamenttiini.

Olen saanut blogini kautta kommentteja siitä, että olen tosi ärsyttävä, koska olen niin ylpeä. Että se, miten toitotan etten kadu tai häpeile, on tosi ärsyttävä piirre. Uskon, että joidenkin mielestä voikin olla, ja harmihan se on, mutta tiedättekö mitä? Sittenpähän on. Tämän kilometrin mittaisen aloituksen jälkeen postaukseni pointti on siinä, että halusin jakaa kanssanne tieni huonosta itsetunosta hyvään itsetuntoon, ja ehkä yltää tarpeeksi syvälle johonkuhun lukijaan, että auttaisin heitäkin rakastamaan itseään. Aloitetaan.

Mitä?
Tein joskus listan asioista, joista en pidä itsessäni. Listaa ei ikävä kyllä enää löydy, mikä harmittaa tosi paljon, koska olisi kiva päästä katsomaan, ovatko kyseiset asiat kadonneet tai vaihtuneet. Mutta jokaisen kannattaisi sellainen lista tehdä. Täysin rehellisesti, vain omille silmille, lista kaikista niistä asioista, joista ei itsessään tykkää. Ihan kaikki, myös tyhmät jutut. Listaan tähän nyt omani.

- Paino
- Keskeytän välillä ihmisiä puhuessani
- Riitelen huonosti: ärsyynnyn helposti ja korotan ääntäni, ilkeilen
- Haluaisin blondit hiukset
- Haluaisin oppia meikkaamaan ammattimaisemmin
- Vaatekaappini sisältö ei miellytä mua, haluaisin erilaisia kuteita
- Oon laiska, en aina jaksa siivota tai mennä salille
- Huono itsekuri, saatan lipsua esim. ruokavaliossa
- En pidä tarpeeksi yhteyttä ihmisiin
- Olen ajoittain vähän kusipää
- Olen välillä tosi dramaattinen ja teen pikkujutuista isoja ongelmia

Saisin tohon varmaan lisääkin, mutta nämä riittää nyt aluksi. Kun lista on valmis sitä pitää analysoida ja tarkastella tarkemmin. Jokainen kohta erikseen.

Kysy itseltäsi jokaisesta kohdasta miksi ja mitä voit tehdä asialle.

Miksi?
Surullista kyllä epäilisin, että listani ensimmäinen kohta on monen muunkin listalla. Mietitään siis, miksi paino häiritsee? Onko kyseessä oikea huoli omasta hyvinvoinnista - huomaako, että ei jaksa samalla lailla kuin muut, nolottaa jos ei mahdu istumaan tuolille, tuntuuko ettei jaksa nousta portaita ilman sydänkohtausta? Vai onko syyt esteettisiä - hävettääkö, jos kaverit on hoikempia, tuntuuko ettei kukaan koskaan tuu haluamaan ja rakastamaan, ällöttääkö röllöt ja makkarat? Asian ymmärtäminen perustavanlaatuisesti auttaa ymmärtämään sitä paremmin.

Itselleen pitää aina olla ehdottoman rehellinen. Valehtelemalla itselleen ei koskaan saavuta mitään. Jos ainoa syy miksi paino häiritsee on se, että ei kehtaa pitää minihametta, sitten se on syy ja se on hyvä syy.

Mitä asialle voisi tehdä?
Asioita ei pysty muuttamaan hetkessä, vaan hyvän itsetunnonkin luominen vaatii töitä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Liian korkeiden tavoitteiden asettaminen itselleen aiheuttaa usein vain pettymyksiä ja vielä huonomman itsetunnon. Melkein kaikelle kuitenkin voi jotain - onkin sitten eri asia, onko se jokin helppoa vai hankalaa. Mutta tärkeintä onkin käsittää, että kaikki, siis ihan kaikki on omien korvien välissä. Huono itsetunto on omien korvien välissä, ja myös siitä eroon pääseminen.

En voi painottaa tarpeeksi, miten tärkeää on olla rehellinen itselleen, miten tärkeää on tuntea itsensä ja olla realistinen itsestään. Realistinen, ja mieluusti vähän optimistin puolelle enemmän kallistuva.

Yksinkertaisesti ilmaistuna hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että pitää itsestään. Ei sitä, että pitää itseään täydellisenä ja kauniina ja upeana ja maailman parhaana, vaan pitää itsestään vioistaan huolimatta - niinkuin oletamme kumppanimme rakastavan meitä. Että tietää, että no, oishan mulla painoa pudotettavana. Oonhan mä välillä vähän päällepäsmäri, oonhan mä kännissä aika idiootti, oonhan mä aika laiska. Mutta silti voi ajatella, että oon mä silti aika hyvä tyyppi.

Sen ajatusmaailman saavuttaminen vaatii työtä ja ihan tietoista pakottamista. Kun itseinho tulee, pitää väkipakolla ajatella itsestään hyvää. Niin typerältä kuin se voi tuntua, peilin edessä "olen kaunis"/"olen hyvä ihminen"-tyyppisten lauseiden hokeminen joka päivä oikeasti auttaa. Ongelman tiedostaessaan sillekin pitää tehä ihan tietoisesti töitä. Mä tiedostan, että välillä dramatisoin asioita ja teen kärpäsestä härkäsen. Kun siis tuntuu, että jokin asia on maailman hirvein vääryys, pysähdyn hetkeksi miettimään, onko se sitä oikeasti. Onko vaikkapa se, että Nico unohti viedä roskat, niin iso juttu että pitäisi laittaa perään vihainen "sä et koskaan tee mitään oikein"-viesti, vai ehkä ens kerralla muistuttaa miekkosen lähtiessä töihin? Tai jos välillä tuntuu, että kauniiden ystävien ympäröimänä olen the fat friend, ajatella heti perään että no, olempahan myös isorintaisin, se jolle ihmiset kertoo huolensa ja joka piristää muita olemalla niin pirtsakka.

Asioiden tärkeys pitää osata priorisoida, ja stressiä vähentää keinoin, jotka itseä rentouttaa - oli se sitten juoksulenkki, Sims-maratoni, meditointi (kannattaa muuten harjoitella, uskomattoman rentouttavaa ja virkistävää), sauna tai sohvalla lojuminen. Pitää oppia tunnistamaan asiat, joilla ei ole väliä. Ja jos asia on vähäpätöinen, pitää oppia olemaan välittämättä. Fake it 'til you make it, eli uskottelemalle itsellesi ja maailmalle olevasi hyvä tyyppi alat pikkuhiljaa uskomaan sen.


Vaikka "pitää vaan oppia"-neuvo on ärsyttävä eikä asiaa noin vaan opi, se on silti ainoa oppi jonka tähän voi liittää. Ihmisen pitää vaan opetella rakastamaan itseään ja elämäänsä. Hyvän itsetunnon myötä elämänlaatu paranee niin paljon! Ihmissuhteista ja hetkistä saa enemmän irti, ja mieli on kevyempi.

Siispä opetelkaa rakastamaan itseänne!

Raskaus ja seksi

3.9.2013

Mua pidemmän aikaa blogimaailmassa seuranneet muistanee mun vanhan sivuni, joka jakautui kolmeksi blogiksi - personal lifestyle blog, beauty/fashion blog ja se paras, eli sex & relationships. Seksi, seksuaalisuus, seksuaalipsykologia ja kaikki näihin aiheisiin liitettävät asiat on aina olleet mun mielestä todella mielenkiintoisia. Se, miten vaikkapa seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa ihmisen elämään, minäkuvaan, ystäväpiiriin. Se, miten erilaiset seksuaaliset tapahtumat vaikuttavat ihmisen asennoitumiseen seksiin, mitä ihmisten reagointi seksiin yleensä kertoo ihmisestä. En oo tähän blogiin paljoa näistä asioista puhunut, mm. koska oon huomannut että ihmiset usein kiusaantuu kun tästä suuresta tabusta puhutaan, ja koska blogissa kuitenkin vilahtelee myös vauva. Nyt kuitenkin haluaisin vihdoin tuoda tänkin aihealueen tähänkin blogiin, kommenttiboksiin voi sitten kertoa tahtooko lisää näitä!

Raskausajan seksi tuntuu olevan aika iso tabu - luultavasti siksi, että jokainen reagoi siihen niin eri lailla. Monella on kuitenkin se harhaluulo, että seksi raskauden aikana voi olla sikiölle vaarallista. Totuushan on, että missään vaiheessa raskautta seksissä ei ole mitään vaarallista - sitä voi ja saa harrastaa niin paljon kuin huvittaa koko raskausajan. Se onkin sitten eri asia, haluaako, mutta vaaraa siitä ei ole, eikä sitä tarvitse pelätä.

Raskaana voi kuitenkin olla myös esteitä seksin harrastamiselle. Ensimmäisenä mieleentulevia on esimerkiksi:
  • Pahoinvoinnit tai muut fyysiset oireilut
  • Kasvava vatsa
  • Hormoniheittelyt
  • Pelko sikiön epämukavuudesta seksin aikana
  • Loppuraskauden yleinen epämukava olo
Kaikki nämä voi viedä halut pois, ja joissain tapauksissa sille ei voi mitään. Seksiä ei pitäisi harrastaa, jos jompikumpi osapuoli ei sitä halua - vaikka allekirjoitankin sen, että seksi ei ole vain yhdyntää, ja on se paremman sanan puutteessa "reiluakin" tyydyttää kumppani, vaikka itsellään olisi tikkejä synnytyksen jäljiltä. Jokainen pariskunta kuitenkin tekee tyylillään, eikä seksiin pidä pakottautua tai painostaa.

Kuitenkin tuntuu, että monella pariskunnalla seksi jää pitkäksi aikaa pois raskausaikana ja lapsiperheenä ihan tyhmistä syistä. Halujen muutoksia voi tapahtua, ja elämässä tulee varmasti kausia, kun seksi ei kiinnostakaan niin paljoa. Jos kumppanin kanssa on sitoutunut olemaan niin kauan kuin mahdollista, ei lyhyet kuivat kaudet vaikuta pitkällä mittakaavalla. Jos kuitenkin ollaan puoli vuotta ilman, voi jo miettiä, miksi ihmeessä. Jos raskaus sujuu normaalisti sen suuremmitta oireitta ja kivuitta, seksin harrastamisen esteet ovat korvien välissä. Pienen lapsen kanssa spontaania seksiä ei välttämättä ole niin paljoa, mutta lapsetkin nukkuvat, ja läheisyyttä ehtii kyllä ylläpitämään suhteessa. Seksin ei aina tarvitse olla kolmen tunnin juttu, ja kun puhutaan yleisesti suhteen laadusta, pienet pikapanotkin ylläpitää intohimoa suhteessa, vaikka aikaa tai jaksamista ei pitkän kaavan rakastelulle olisikaan.

Jokainen parisuhde, oli kyseessä sitten avioliitto, avoliitto tai "pelkkä" seurustelu, vaatii työtä. Ei voi olettaa, että asiat vain rullaa putkeen, vaikka joskus siltä tuntuukin. Liian usein kuulee, miten sitä herää ja huomaa, että siitä on niin ja niin kauan, kun viimeksi rakasteltiin, halattiin, suudeltiin, käytiin treffeillä ihan vaan kahdestaan. Kumppanista erkaantuu ja kasvaa erilleen salakavalasti, eikä sitä välttämättä edes huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Suhde vaatii ihan tietoista duunia, ja siihen kuuluu seksi. Jokainen kokee seksin eri lailla, enkä aseksuaalien puolesta voi puhua, mutta seksi on tärkeä osa suhdetta. Usein jos petihommat ei toimi, koko suhteessa alkaa mättämään. Suhteessa onkin tärkeää löytää seksissä se yhteinen sävel - ei mennä vain toisen halujen mukaan. Stereotyyppinen tilanne, jossa toinen haluaa paljon ja toinen hyvin vähän, on hankala pattitilanne koska kumpikin kokee olevansa oikeassa. Miksei se anna, kun suhteessa kuitenkin ollaan? Ja miksi toi haluaa niin paljon, eikö arvosta mua muuten? Seksissä pitää löytää kompromisseja.

Palatakseni kuitenkin itse pointtiin, eli raskausajan seksiin. Pelko sikiön liiskaantumisesta tai muuten vain seksin vahingollisuudesta masuasukille on aiheetonta, ja se pitää vain uskoa, jos tahtoo päästä sen yli. Seksiähän pidetään hyvänä käynnistyskeinona, jos pikkuinen ei meinaa tulla ulos itsestään. Eniten kuitenkin tuntuu raskausajan seksissä häiritä se vatsa, joka kasvaa ja kasvaa. Se voi olla tiellä, mutta se ei ole silti este - seksi vain vaatii sitten vähän kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta!

Kikka kolmosena ajattelin näyttää pari asentoa, joissa seksi onnistuu isonkin raskausmahan kanssa vaikkapa ylimenneillä raskausviikoilla. Mielikuvitus käyttöön ja keksikää lisää!

(Kuvat täältä)
Seksi on ihana ja luonnollinen asia, jota ei pitäisi hyssytellä, eikä lopettaa raskauden ajaksi automaattisesti. Pienellä yrityksellä ja vaivalla seksiä voi harrastaa koko raskausajan ihan huoletta!

Hiusten vaalennus C-vitamiinilla

Nyt on pyörinyt jonkin verran blogeissa hiusten vaalentaminen vähän hiusystävällisemmin kuin värinpoistoilla, ja vähän lompakkoystävällisemmin kuin kampaamon ikuisuuden kestävällä raidoitusprojektilla, eli C-vitamiinilla. Veera kokeili tätä vähän aikaa sitten, ja päätin että pakkohan munkin sitten on vihdoin viimein kokeilla. 

Mä en siis ole nähnyt omaa hiusväriäni, paitsi juurikasvuna, vuoden 2004 jälkeen, kun 13-vuotiaana istuin kampaamotuoliin ja pyysin mustaa tukkaa, jossa on pinkit latvat. Kampaaja teki ruskean tukan ja oranssit latvat - enkä oo vieläkään varma tekikö sen siksi, että itse oli pelle eikä halunnut toteuttaa mun toiveita, vai oliko faija vihjannut että ei mitään liian radikaalia. Reagoin tähän kuitenkin sillä kuuluisalla teinien kapinalla, ostin mustan hiusväripaketin, värjäsin hiukset mustiksi ja leikkasin olkapäille ulottuvat kiharani alle leuan. En ole sen jälkeen käynyt kampaajalla, enkä omaa väriäni nähnyt, mutta se on sellainen kullanruskea, tosin juurikasvu näyttää nykyään lähinnä maantienharmaalta. Eikö ookkin ihanaa, että neljästä siskosta kaikki paitsi minä peri tummat hiukset ja aina ruskettuneen näköisen ihon?

Nyt, melkein 10v värjäysrupeaman jälkeen, oon alkanut olemaan lopen uupunut tähän. Leikkaan ja värjään hiukset itse kotona, koska mun mielestä on ihan naurettavaa että kampaamot ottaa useita satasia leikkauksesta ja värjäyksestä, ja oon aina ollut tyytyväinen lopputulokseen - mutten jaksa enää koko ajan olla värjäilemässä ja miettimässä juurikasvua. Jo kaaaauan kytenyt suunnitelma päästä takaisin vaaleaksi on nyt vihdoin aloitettu, hidas ja kivinen tie alkakoon! Mulla on punapigmenttiä päässä niin älyttömästi, että pelkään että tässä menee pieni ikuisuus - mutta eipä tässä kiire olekaan.

Netistä löytyy monenmoista erilaista ohjetta, mut tässä mun ohjeeni, jotka ainakin täällä toimi!


Ostin näitä C-vitamiineja, 100kpl maksoi ~7€. Yhdelle värjäyskerralle käytin n. 30, ja iskin ne pussiin. Jälkiviisana muuten neuvon, että ette laita näihin hedelmäpusseihin, koska ne hajoaa helposti, vaan ihan perus muovikassiin, joita parillakymmenellä sentillä kaupan kassoilta saa. Pillerit pussiin, ja vasaralla hakataan, kunnes ne on on jauhetta.


Jauhe kaadetaan sekoitusastiaan, ja siihen sekoitetaan shampoota, kunnes sitä on riitävästi hiusten pituuteen nähden. Mä jätin aika paksuksi omani, ensi kerralla lisään joko lorauksen vettä tai vähän enemmän shampoota, että leviää paremmin. Riitti kuitenkin onneks koko päähän!


Vasemmalla mun mielestä alkutilannetta parhaiten kuvaava kuva. Mulla oli siis tummanruskea/mustanruskea tukka, johon ehti kasvaa ~2cm juurikasvu, ja jossa on "köyhän naisen liukuvärjäys" - eli latvani oli punaruskeat, koska tumma hiusväri loppui kesken. Liukuva väri molemmissa päissä, siis. Soosi päähän, ja reipas tunti odottelemaan!


Ja lopputulos, hiukset just harjattuina ja omistaja just heränneenä! Kyllähän se aika paljon vaaleni, mutta selkeästi kävi niinkuin vähän pelkäsinkin - latvat ja juuret vaaleni enemmän kuin tummin osa, ja päähän jäi tollainen pieni tummempi osio keskivaiheille. Onneks se kuitenkin aika hyvin sulautuu, ja tässä oli tosiaan vasta ensimmäinen vaalennus! Ainakin Veera sanoi, että tokalla kerralla vaaleni huomattavasti paremmin kuin ekalla. Punapigmenttini paistaa nyt läpi aika urakalla, olen siis tämmönen punertavanruskea hetken aikaa.


Vielä vertailukuva.

C-vitamiinivaalennuksesta usein varoitellaan, että se kuivattaa hiuksia, mutta itse en tätä ilmiötä kokenut koska laitoin hiuksiini pesun jälkeen Moroccanoilia, jota siis Fanny mulle aikoinaan kehui maasta taivaisiin, mut jota en sen hinnan vuoksi lähtenyt ostelemaan. Sitä löytyi kuitenkin Grouponista isolla alella jokin aika sitten, ja tilasin kaksi putelia kotiin, ja voin kyllä sanoa, että se ois sen kalliimmankin hinnan arvoista litkua. Mun tukka ei oo koskaan ollut yhtä pehmeä kuin nyt oilia siihen laittaneena, ihan mieletöntä! Sillähän on monta eri käyttötapaa, mä olen itse käyttänyt sitä vain tehohoitona levittämällä sitä pyyhekuiviin hiuksiin aina suihkun jälkeen, mutta sitä voi sipaista hiuksiin myös sitten, kun on jo laittanut hiukset valmiiksi rientoja varten, ja siloittaa sillä katkenneita ja karkailevia suortuvia.

Koska hiukseni ei tästä kärsineet, ja nappeja riittää vielä kahteen värjäyskertaan, sotken toisen sörsselin varmaan mahd pian, ja sitten vielä kolmannen. Jos tällä keinoilla sais tarpeeksi asteita pois, niin sitten vois katsoa tarvitseeko seuraavaksi värinpoiston, vaalennusvärin vai kenties pelkkää hopeashampoota. Ihanaa ajatella, että tää on viimeinen rupeama, ja sitten ei tarvii kuin ehkä välillä sävytellä!