Kirjatärpit

1.7.2013

Se tuskin tulee enää lukijoilleni yllätyksenä, että oon aikamoinen lukutoukka. Siskoni opettivat mut lukemaan viisivuotiaana, ja sen jälkeen oon ahminut varmaankin jo nelinumeroisen summan kirjoja. Ehdoton unelma-ammattini onkin kirjailija, oon aina nauttinut kirjoittamisesta. Koulussa kehräsin iloisena aina esseiden ja aineiden aikaan, kirjoitin fanitusaikoinani fanficcejä ja nykyään kirjoittelen blogia. Kirjoihin uppoutuminen on kokemuksena paljon intensiivisempi kuin vaikkapa leffan katsominen. Hyvä kirja aiheuttaa aitoja tunnetiloja, se jää mieleen pitkäksi aikaa ja pitää jollain lailla otteessaan. Kun luen, uppoudun täysin kirjan maailmaan. Toivon, että myös Shiri rakastuu aikanaan kirjoihin ja lukemiseen! Ja nyt ajattelin jakaa teille joitakin tärppejä mun lempparikirjoistani.



Irvine Welsh on aivan ehdoton lempikirjailijani. Vaikka kulttiklassikko Trainspotting olisikin looginen vaihtoehto herraan tutustumiselle, valitsin Crime-kirjan, koska se on herran tuotannosta ainoa, jonka mä itse ymmärtäisin ns. "salonkikelpoiseksi". Tarkoitan tällä nyt sitä, että siinä missä muut Welshin kirjat on riettaita, huumeentäyteisiä ja provosoivia ällöttävyydessää, Crime on riipivän upeasti kirjoitettu romaani poliisivoimista hermoromahduslomalla olevasta Ray Lennoxista, joka lomaillessaan Jenkeissä saa vastuulleen 10-vuotiaan tytön, jota hänen täytyy suojella pedofiilien järjestäytyneeltä verkostolta. Tätä kirjaa ei ikävä kyllä ole suomennettu, mutta se on kirjoitettu "normaalilla" englannilla Welshin yleisen kirjoitetun skottiaksentin sijaan. Vaikka ymmärrän, että kaikki eivät rakastu herraan samalla lailla kuin minä, Welshin koko tuotannon lukeminen on antoisaa jo siksi, että usea hahmo esiintyy useassa romaanissa ja tarinassa, usein sivuhahmoina. Tässä romaanissa on viittauksia Welshin toiseen teokseen, Filth (suomennettu teos nimeltään Paska).

Edward Bunkerin teos Elukkatehdas (en osaa sanoa mitä suomentaja on tehnyt kirjalle, luin sen englanniksi) on kertomus San Quentinin vankilaan joutuvasta Ron Deckeristä, joka luo vankilassa ollessaan odotamattoman intensiivisen ystävyyden konkarivanki Earl Copenin kanssa. Yhdessä he yrittävät selviytyä niin fyysisestä kuin henkisestä väkivallasta kalterien takana ja suunnittelevat pakoyritystä. Leffaversio ei mua oikein säväyttänyt, kirja oli huomattavasti parempi.

Michael Cunninghamin Koti maailman laidalla on yksi maailman kauneimpia kirjoja. Se kietoo yhteen kolmen kovin erilaisen ihmisen elämät hyvin erikoisin tavoin. Bobby ja Jonathan ovat lapsuudenystäviä, jotka vuosien eron jälkeen tapaavat jälleen New Yorkissa, jossa heille muodostuu kummallinen kolmiosuhde Claren kanssa. Enempää spoilailematta rakastan tässä kirjassa nimenomaan hahmojen välisten suhteiden kummallisuutta, joka kuitenkin omalla tavallaan tuntuu jotenkin täysin loogiselta. Pää- ja sivuhahmot sekoittuu keskenään ja heidän väliset suhteensa muuttuvat koko ajan sinne ja tänne. Cunninghamin kirjoitustyyli luo kirjaa lukiessa eräänlaisen haikean tunnelman ihan kirjan alusta loppuun. Tää on yksi niitä kirjoja, jotka aiheuttaa mulle kylmiä väreitä, hyvällä tavalla. Tykkäsin paljon myös leffaversiosta.

Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo oli todella viihdyttävää luettavaa. Pidin sitä ensin chicklittinä enkä meinannut lukea sitä ollenkaan, mutta tarina kuitenkin kiinnosti mua liiaksi. Kirja kertoo Claresta, jonka elämän rakkaus on pienestä tytöstä asti ollut Henry, jolla on geneettinen poikkeama, jonka takia hän matkustaa ajassa taaksepäin ja eteenpäin satunnaisesti ja yhtäkkiä - aikasiirtymähäiriö. Ilman häiriötä kirja on tavallinen tyttö rakastuu poikaan, tyttö ja poika menevät naimisiin-tarina, mutta häiriö tekee kirjasta mielenkiintoisen. Leffaversio tosin oli ihan sontaa.

Helen Walshin Lutka on kirja, joka kertoo 19-vuotiaasta Milliestä, yliopisto-opiskelijasta joka ajautuu Liverpoolin kaduilla rappioon. Alkoholi, huumeet, epätoivoinen seksin metsästys ja itsetuhoisuus on kirjan vallitsevia teemoja. Lupaava yliopistoura alkaa tuhoutumaan sitä mukaa, kun Millie kokee kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten pettävän hänet asettuessaan aloilleen. Kirja on raju kertomus yhden tytön elämästä, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen aika samankaltaisella tavalla Irvine Welshin kirjojen kanssa. Walshia onkin tituleerattu naispuoliseksi Welshiksi.

Anthony Burgessin Kellopeli Appelsiini on klassikko, joka jokaisen pitäisi lukea ja myös elokuva, joka jokaisen pitäisi nähdä. Näistä kahdesta aivan ehdottoman voiton vie kirjaversio, joka oli niin älyttömän hyvä, etten osaa edes kehua sitä tarpeeksi. Kirja kuvaa tulevaisuuden dystopiaa, jossa lontoolainen Alex johtaa ultraväkivaltaista jengiä. Kirjassa pahoinpitelyjen ja raiskauksen kuvaukset ovat pitkiä ja piinaavia. Alex joutuu jenginsä petoksen jälkeen vankilaan, jossa hän suostuu lyhentämään kakkuaan osallistumalla kokeeseen, jossa hänet raa'asti ehdollistetaan vihaamaan väkivaltaa. Tarina on varmaan monille tuttu, mutten spoilaa sitä enempää. Kirjan yhteiskuntakuvaus on järjetöntä ja vihamielistä, salaliittoteoriamaista ja kuitenkin omalla tavallaan hyvin todentuntuista. Se on kirja, joka pysäyttää ajattelemaan ja kyseenalaistamaan oikeastaan kaiken. Kellopeli Appelsiini on todellakin mestariteos, sanaa yhtään säästelemättä.


Scifirakkauteni kirjallisuuden saralla nousi kukoistukseen Philip K Dickin Hämärän vartijan myötä. Tarina sijouttuu tulevaisuuteen ja kertoo Bob Arctorista, huumepoliisista joka infiltroituu narkkarijengiin mutta muodostaakin itse riippuvuuden psykoaktiiviseen huumeeseen, jota kutsutaan nimellä D. Tulevaisuuden huumepoliisi on anonyymi poliisijoukoille, yllään eräänlainen elävä asu, joka tekee ihmisen tunnistamisesta mahdotonta. Tarina syvenee ja pikkuhiljaa lukijalle paljastuu salaliittojen vyyhti, joka juontaa juurensa maan johtoon. Dickiä ei turhaan pidetä yhtenä scifikirjallisuuden mestareista - Kellopeli Appelsiinin tapaan myös tämä teos tuo pienen paranoian kylmäyksen selkärankaan.

Doris Lessingin Canopus Argossa: Arkisto – Asia: Kolonisoitu planeetta 5 Shikasta. Henkilökohtaisia, psykologisia, historiallisia dokumentteja. Vierailijana planeetalla: Johor (George Sherban) Lopun aikojen 87. lähettiläs (aste 9), tai lyhyesti vain Shikasta, on uskomattoman vaikealukuinen ja nerokkaasti kerrottu scifitarina planeetasta nimeltä Shikasta, jonka nopeasti ymmärtää tarkoittavan meidän ikiomaa maapalloamme. Kirja ei ole kirjoitettu tavalliseen tapaan, vaan se on kokoelma Johorin raportteja, virallisia asiakirjoja ja dokumentteja. Kirja aukeaa kunnolla oikeastaan vasta toisella lukukerralla, ainakin mulle, ja se on yksinkertaisesti kipakka kritiikki maailmamme nykytilaa vastaan.

Frank McCourt oli irlantilaissyntyinen kirjailija ja opettaja, jonka kolme romaania kertovat kaikki hänen elämästään. Niistä ensimmäinen, Seitsemännen portaan enkeli, kertoo McCourtin lapsuudesta köyhässä ja Englannin raiskaamassa 1900-luvun alun Irlannissa alkoholisoituneen isän, hermoromahduksen partaalla taiteilevan äidin ja surullisesti vaihtelevan sisarusmäärän kanssa. Perheen rutiköyhyys sattuu lukijaakin, kun McCourt kuvaa isää, joka juo kaikki Englannin tehtailla tienaamansa rahat; äitiä, joka joutuu kerjäämään apua kirkolta ja katolilaisjärjestöiltä; perheen lapsista, joilla ei ollut varaa ehjiin kenkiin tai talvitakkeihin. Nuori Frank ja tämän sisarukset joutuvat pienestä asti taistelemaan elämänsä läpi niin aikansa katolilaisessa koulussa kuin nälkää näkevänä kamalassa kodinkuvatuksessaan. Kipeä kasvutarina, josta McCourtin täysin omaperäinen kirjoitustyyli tekee vielä koskettavamman. Kirjasta on tehty elokuva, mutten ole vielä nähnyt sitä.

Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa on parempaa sanaa keksimättä kutkuttava kirjailijan muistelma omasta lapsuudestaan. Huumorilla höystetty, mutta samalla kipeä tarina kuvaa Augustenin lapsuutta ja nuoruutta sekopäisen äitinsä kanssa, joka lähettää pojan asumaan psykiatrinsa luokse. Psykiatri ja tämän perhe vaikuttavat tosin tarvitsevan laitoshoitoa itse. Ennen vanhempiensa eroa Augusten asui siistissä ja kokonaisessa kodissa, jossa hän miltei pakko-oireisesti piti huolta itsestään ja hygienasta. Psykiatrin talo on valtavan suuri, äärettömän likainen ja siellä asuu psykiatrin, tämän vaimon ja heidän lapsiensa lisäksi joitakin psykiatrin potilaita. Talo on kuin sirkus, eläintarha ja mielisairaala yhdessä. Tarinaa spoilailematta suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkää vähän eriskummallisemmista tarinoista. Myös leffaversio oli tosi hyvä!

Alice Seboldin Oma taivas on vähän aikaa sitten leffaksikin väännetty (leffakin oli muuten hyvä) tarina 14-vuotiaasta Susiesta, joka joutuu naapuruston pedofiilin raiskaamaksi ja tappamaksi, mutta päätyykin elämän ja kuoleman välitilaan saadakseen tappajansa oikeuteen. Kirjassa kuvataan niin Susieta välimaastossa siellä asuvan ystävänsä Hollyn kanssa kuin Susien perheen epätoivoista yritystä löytää Susien murhaaja. Kirja on kauniisti kirjoitettu ja myös tarinana mielenkiintoinen, välimaaston ja tosielämän raja sekoittuu jatkuvasti ja kirjassa yhdistyy pistävä rikostarina lapsenmurhaajasta ja fantasiamainen kuvaus kuoleman jälkeisestä elämästä.

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on kolmiosainen romaani kahdesta naisesta, jotka asuvat Afghanistanissa. Ensimmäisessä osassa seuraamme Mariamin elämää aviottomana lapsena, joka saa tavata varakasta isäänsä vain kerran viikossa, kunnes Mariamin äiti hirttää itsensä ja tyttö lähetetään 15-vuotiaana isänsä luokse. Isä tahtoo tytöstä pian eroon ja naittaa tämän tyttöä vanhemmalle miehelle, joka on väkivaltainen kusipää. Toisessa osassa seuraamme Lailaa, nuorta tyttöä joka asuu samalla seudulla Mariamin ja tämän aviomiehen kanssa. Kun Lailan kotiin osuu ohjus ja tämän vanhemmat kuolevat, Laila muuttaa Mariamin kotiin. Kolmannessa osassa seurataan Lailan ja Mariamin elämää saman väkivaltaisen miehen vaimoina. Jo pelkästään tarina itsessään on upeasti rakennettu ja jäsennelty järkyttävä kertomus ääripään islamistitavoista, jotka tuntuvat aivan käsittämättömiltä suomalaiselle naiselle. Hossein onnistuu kirjoittaessaan välittämään lukijalle kaikki hahmojen kokemat tunteet - ja se tekee tästä kirjasta niin voimakkaan.


Ben Ricen Pobby ja Dingan on suloinen ja haikea kertomus Australialaisesta pikkukylästä, jossa Williamsonien perhe asuu ja koostuu opaaleja etsivästä kaivosmiesisästä, vähän mitäänsanomattomaksi jääneestä äidistä ja perheen lapsista - Ashmolista ja Kellyannesta. Kellyannella on kaksi mielikuvitusystävää, Pobby ja Dingan, joiden kanssa tyttö jakaa koko elämänsä ja jotka kulkevat hänen mukanaan koko ajan. Kun Pobby ja Dingan katoavat, koko kylä menee päälaelleen ja Ashmolin kontolle jää todistaa, ettei hänen isänsä ole opaalivaras ja löytää Pobby ja Dingan. Novelli on sanalla sanoen ihana, uskomattoman suloinen ja tunteita nostattava, Ashmolin kuvakulmasta kerrottu tarina siitä, voiko uskoa johonkin, jota ei näe. Kirjasta on tehty elokuva nimeltään Opal Dreams, joka on vähintäänkin yhtä suloinen.

Riikka Pulkkisen Raja on kirja, joka ensimmäisellä lukukerralla sai mut ihan aikuisten oikeasti itkemään. Liekö syynä ollut 17-vuotiaan teinihormonit vai se, että kirja on todella hyvin kerrottu haikea kuvaus erilaisista ihmisistä ja heidän elämistään, jotka jollain tavoin kietoutuvat toisiinsa. On Anja, jonka miehellä on pitkälle edennyt Alzheimerin tauti; Mari, 16-vuotias tyttö joka rakastuu opettajaansa; Julian, 29-vuotias opettaja joka aloittaa suhteen Marin kanssa ja Anni, Julianin 6-vuotias tytär jonka kertomat osat kirjassa on niin lapsenomaisen viattomia, että sattuu. Raja teki muhun lähtemättömän vaikutuksen samaan aikaan herkällä ja raa'alla kerronnallaan ja se jää yhdeksi ehdottomista lempparikirjoistani koskaan.

Paulo Coelho on kirjailija, jonka kirjoja arvostan huolimatta niiden uskonnollisesta hengestä. Coelhon kirjat pysäyttää miettimään itseään, elämäänsä, maailmaa ja kaikkea ympärillään, ja Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on mun ehdoton suosikkini hänen kirjoistaan. Se kertoo samanaikaisesti nuoren naisen, Pilarin, elämästä ja nuoruuden rakkaudesta, jonka hän kohtaa vuosien erossaolon jälkeen saadakseen tietää tämän olevan nykyään ihmeidentekijä, parantaja ja hengellinen opettaja, jonka kanssa hän karkaa Ranskaan - ja tutkii samalla pakanallista uskoa jumalan naiseuteen ja naisen jumaluuteen. Tarina kuoriutuu auki pikkuhiljaa ja aiheutti kylmiä väreitä, vaikka yksinkertaisesti ilmaistuna se onkin tavallinen tarina rakkaudesta.

Ian McEwanin Sementtipuutarha on tarina nelilapsisesta perheestä, jonka molemmat vanhemmat kuolevat yllättäen. Lapsikatraan vanhin on 17-vuotias Julie, seuraava 15-vuotias Jack, toiset 13 ja 6. Välttääkseen huostaanoton lapset piilottavat vanhempiensa ruumiit sementtiin talon kellariin. Lapsista kahdelle vanhimmalle, tytölle ja pojalle, alkaa muodostua seksuaalista vetovoimaa heidän ottaessaan isän ja äidin roolit. Kun Julie tuo kotiin poikaystävän, Jackin mustasukkaisuus johtaa poikaystävän epäilyksiin talon kellarista tulevasta hajusta. Kirja pitää sairaalla tavalla otteessaan kertoessaan traumatisoituneista lapsista, insestistä ja kuolemasta. Esikoisteokseksi hyvin voimakas sellainen. Leffaversiota en ole vielä nähnyt!

Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides - Kauniina kuolleet on niin kauniisti kirjoitettu tarina, että kirja luo lukijan ympärille ihan oman vaaleanpunaisen hattaramaailman. Se kertoo uskonnollisesta perheestä, jonka viisi tytärtä tekevät yksitellen itsemurhan sisaruskatraan nuorimman hypättyä ikkunasta aitaa vasten kun hänet oli ensin pelastettu ensimmäisestä yrityksestään viiltää ranteensa auki kylvyssä. Kirja on kerrottu naapurin poikien silmin, jotka pitävät tyttöjä miltei jumalina, tavoittelemattomina ja salaperäisinä ja sairaalloisen mielenkiintoisina. Tyttöjen ympärille muodostuu miltei savuverho naapurin poikein ihailun johdosta, ja kirja on omalla tavallaan todella surullinen ja lohduton. Elokuvaversio ei yltänyt kirjan tasolle, muttei ollut huonokaan.

Arthur Goldenin Geishan muistelmat on historiallinen romaani, joka kertoo surullisen tarinan Chiyosta, joka viedään siskonsa kanssa lapsuutensa Japanilaisesta kalastajakylästä geisha-taloon, jossa hän kasvaa aikuiseksi. Kirja kuvaa raastavan realistisesti, miten rankasti tytöt kasvatetaan geishoiksi, ja miten tytön rakkaus yhtä miestä kohtaan vie läpi koko elämän. Tarina on mielenkiintoinen vaikkei olisikaan kiinnostunut kaukoidän kulttuureista, ja suosittelen kaikkia lukemaan tän kirjan vaikka vain avartaaksenne tuntemustanne naisten asemasta ympäri maailmaa eri aikakausina. Kirja on tosiasioihin perustuvaa fiktiota, jonka elokuvaversio oli mun mielestäni todella onneton - mutta kirja on hyvä.

30 kommenttia :

  1. Juoksee saksien kanssa oli niin mieletön ja paras etten kestä!! se oli siis uskomattoman hyvä. Samaistuin :D

    Geishan muistelmat oli kans hyvä, mutta ei niin hyvä. Mä en myöskään välitä hirveästi kaukoidän kulttuureista, mutta oli se silti mielenkiintoinen.

    Muita mä en ookkaan lukenut. Tän postauksen jälkeen kyllä luen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä jos kiinnostuit joistakin näistä! :D antaa hyvän kiertää!

      Poista
  2. Kiitos vinkeistä! Tämä tyttö lähteekin huomenna kirjastoon visiitille..

    VastaaPoista
  3. Ite en oo kirjojen ystävä, mutta kadehdin vähän niitä, jotka lukemisesta osaavat nauttia. En jaksa lukea minkäänlaisia kirjoja, muuta kuin pakosta. Joskus en silloinkaan. Vähän harmi, mutta enhän mie tiedä mistä jään paitsi :D
    Leffoja sen sijaan tykkään katsoa. Khaled Hossein pomppasi noista sun luettelemista kirjailijoista silmääni, kun eikös hänen kirjoittamastaan kirjasta olla tehty elokuva Slummien miljonääri? Kyseinen elokuva on ehdoton suosikkini ja voisin katsoa sen aina vaan uudestaan. Joskus olen suunnitellut lukevani tuon kirjankin, mutta eipä ole tähän päivään mennessä tuota tapahtunut... Oon lukenut koulutehtävän takia toisen Khaled Hosseinin kirjan Leijapoika ja se oli kyllä kirjaksi hyvä! Leffastakin pidin, kun sen sitten katsoin lopulta, kun en jaksanut kirjaa kokonaan lukea haha :D luin kirjan kyllä myöhemmin loppuun!

    Yhdestä kirjailijasta oon kyllä pitänyt , Jari Järvelästä. Omaksi yllätykseksi oon lukenut häneltä parikin kirjaa. Mistä on mustat tytöt tehty ja Romeo ja Julia ovat kyllä tosi hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slummien Miljonääri on itte asiassa Vikas Swarupin kirja alunperin, mut mieletön kirja ja leffa yhtäkaikki! Leijapoikaan en oo vielä tutustunut, mut tarkotus on ollut :)

      Poista
    2. Aijaa :D mulle opettaja sitten kertonut väärin :p

      Poista
    3. :) http://en.wikipedia.org/wiki/Q_%26_A_(novel)

      Poista
  4. Kuulostaa lukemisen arvoisilta, mutta harvoin tulee tartuttua ns. itsellensä vieraisiin kirjoihin, se on jotenkin haastavaa. Pakko kyllä laittaa korvan taa näitä!
    Oletko lukenut Anna-Leena Härköstä?
    Entä mitä mieltä olet näistä perus harrypottereista, twilighteista ja nälkäpeleistä, ylipäätään oletko lukenut niitä, piditkö niistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härköstä en oo lukenut :) Pottereistakaan en välittäny aikananaan kun ne ilmesty, mut voisin kokeilla joskus uudestaan. Nälkäpeliä en oo lukenut. Ja on pakko myöntää, että Twilightit on mun guilty pleasure :D suomentaja on ihan onneton säkki, ja ne on suomeksi tosi surkeita, mut englanniksi luettuna tykkäsin!

      Poista
  5. Oi Tuhat loistavaa aurinkoa kuuluu myös mun lemmareihin! Ja tosi moni kirja kuulosti siltä että PAKKO LUKEA :D
    Mä vähän arastelen välillä ottamasta liian rankkaa kirjaa kun samaistun niihin niin liiaksi, mut kiinnostaa kuitenkin liikaa..
    Ja ylempään kommenttiin viitatakseni, POTTERIT ON PARHAITA :D ja kannattaa muuten todellakin lukasta Stephenie Meyerin The host!

    VastaaPoista
  6. Kellopeli appelsiini on kyllä ehdottomasti yksi parhaista kirjoista. ja sillä on vielä tosi hyvä suomennos. luen nykyään pääsääntöisesti englanniksi kirjoja, ainakin jos ne on alunperin englanniksi koska jostain syystä tuntuu että pääsen kirjaan paremmin sisälle kun se on enkuksi. mutta Kellopeli on ihan yhtä loistava suomeksi. leffakin on hyvä mutta mua ärsyttää että se miten se loppui, rakastan kirjan loppua, musta se oli jotenkin oleellinen osa kirjan sanomaa.¨

    tuo Doris Lessingin kirja kuulostaa aivan utopistiselta juuri täydellisellä tavalla. pitää laittaa se (avain liian pitkälle) to be read listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös lukea englanniksi (jos se alkuperäiskieli on) koska moni suomentaja tuntuu jotenkin tosi tökkivältä. Parhaat suomennokset on mun mielestä ollut Irvine Welshin teoksissa ja Heroiinipäiväkirjoissa :)

      Poista
    2. Minäkin tykkään lukea alkuperäiskielellä, joka on suomi :D Eli kotimaisten kirjailijoiden kirjoja. Tosin vasta vähän aikaa sitten aloin innostua kirjoista uudelleen, eikä se lukeminen koskaan ole ollut mun lempiharrastus. En tiedä sitten mistä jälkeläiseni 3v on lukemisinnostuksensa saanut. Kävelee aina kirja kädessä, istuu milloin missäkin lukemassa. Jos lähdetään kauppaan, ensimmäinen kysymys on "saako ottaa kirjan mukaan?". Jos kirja ei jostain syystä ole mukana, luettavaksi hän kelpuuttaa mainoslehtiset ym. :)
      Toivon että lukuinnostus jatkuu, sekä minulla että jälkeläiselläni :)

      Poista
    3. Mä taas luen yllättävän vähän kotimaisia, en jotenkin vaan löydä kauheesti hyviä kotimaisia :S toivottavasti pysyy! Ihana pieni teillä :)

      Poista
  7. Kiitti paljon kirjavinkeistä! Mä oon ollu ehkä vähän jumiutunu samojen kirjailijoiden teoksiin, ni on ihan kiva saada suosituksia.
    Pitää pistää useampikin näistä muistiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä että oli jollekulle hyödyks!:)

      Poista
  8. Eii vitsi !! Kiitos tästä postauksesta, miljoonasti ! Oon niin pitkään kaivannu jotai oikeesti mielenkiintosta ja semmosta luettavaa että se tekis OIKEESTI vaikutuksen, ja nää kaikki kuullosti just siltä ! Laitoinki näistä jo viis tilaukseen :D

    VastaaPoista
  9. Se on Kellopeliappelsiini, ei "Kellopeli Appelsiini", jossa ei ole mitään järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa :) tuli loogisesti englanninkielisestä kirjoitusasusta A Clockwork Orange. Kiitos korjauksesta!

      Poista
    2. Wikipedia : "Kellopeliappelsiini tai Kellopeli appelsiini (engl. A Clockwork Orange) on Anthony Burgessin vuonna 1962 ilmestynyt romaani" Eli kai siinä jotain järkeä on, kun vissiin molemmat käy (:

      Meillä on kyllä kirja jonka kannessa lukee Kellopeli Appelsiini eikä Kellopeliappelsiini.

      Poista
    3. Sitäpaitsi ei Kellopeliappelsiinissa ole yhtään sen enempää järkeä kuin Kellopeli Appelsiinissa

      Poista
  10. Raja oli kyllä järisyttävä lukukokemus! Tykkäsin paljon ja se jäi mieleen pitkäksi aikaa. On kyllä ihan pakko lukea se vielä uudelleen. Kiitos myös noista kirjavinkeistä, vaikuttaa kiinnostavilta. :)

    VastaaPoista
  11. Paulo Coelho on kyllä aivan uskomaton kirjailija, olen aina toitottanut kaikille, että hänen kirjoistaan voi nauttia, vaikka ei välttämättä niiden uskonnollista puolta ymmärtäisikään. Oletko lukenut Coelhon kirjan Veronika Päättää Kuolla? Se on ehdottomasti yksi suosikeistani, kannattaa tutustua, jos et jo ole!
    Myös Kazuo Ishiguron Never Let Me Go on todella upea lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen, ihan mieletön kirja sekin! Tosta Ishiguron kirjasta en oo kuullutkaan, pitää ehdottomasti tsekkailla!

      Poista
  12. Augusten Burroughs on aivan mahtava! Olen lukenut kaikki mitä kirjastosta häneltä löytyy, kirjoittaa kyllä mielettömän hauskasti ja elävästi. Kun pienenä luin Potterit, en tykännyt niistä sen enempää kuin muistakaan kirjoista (eli tykkäsin niistä joo, mutta en kuvitellut niitä enää ikinä lukevani), mutta nyt olen aivan hulluna sarjaan: Tosi nokkela kokonaisuus ja ihania yksityiskohtia, vaikka Rowling ei kirjailijana niin hirveän erikoinen olekaan. Eli suosittelen uutta yritystä (: Nälkäpelikin oli ihan koukuttava, varsinkin eka osa, mutta ei voi verrata Pottereihin. Janet Fitchin Valkoinen oleanteri on muuten tuollainen vähän erikoisempi, otteessaan pitävä kirja. Tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista