Synnytyskertomus

20.5.2013

Halusin kirjoittaa tän mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen, jotta tää olis vielä ihan tuoreessa muistissa. Pikkunen nyytti on nyt sängyllä kapaloituna tuhisemassa unissaan, eli pääsen ainakin aloittamaan. Varoitan jo nyt, että tää on semi yksityiskohtainen, eli ihan herkimmille/synnytyspelkoisille/jnejne ei välttämättä ihan iltasatumatskua. Kun synnytystä seuraavaana päivänä kätilö kysyi, minkä arvosanan asteikolla 1 ihan hirveää - 10 just ihanaa antaisin synnytykselle kokemuksena, ei siis vain kivun määränä vaan kokonaisvaltaisena kokemuksena, annoin kuitenkin överipositiivisen kahdeksikon. Mutta aloitetaan siis ihan alusta...

Torstaina oli siis yliaikaiskontrolli ja viikkoja 41+5. Olin kuullut, että yliaikaiskontrollissa tehtävä sisätutkimus tehtäisiin aika kovakouraisesti jotta se herättelisi kehoa synnytykseen, ja kyllä se kieltämättä vähän sen verta tuntui fistaamiselta etten ihmettele yhtään, että se herätteli supistukset, jotka lopulta johti synnytykseen. Edellisenä yönä oli tullut neljä supistusta, joiden kuvittelin olleen aika kovia... Torstai-iltana siinä kello 23 maissa alkoi sitten supistelemaan. Niitä tuli ja tuli loppumattomasti, mutta tosi epäsäännöllisesti. Välillä tuli muutaman tunnin alle 10min välein, välillä oli reilu tunti välissä. Välillä ne oli vaan aika epämukavia, välillä huusin kuin syötävä ja purskahdin itkuun. Soitin to-pe yönä kertaalleen jo Jorviin, mutta ohjeet kuului "Synnärille ei oteta, jos pärjäät vielä kotona. Vasta, kun supistukset tulee yli 2h ajan alle 5min välein saa tulla" - siispä kärvistelin kotona. Sinä yönä ei nukuttu, seuraavana päivänä nukuin supistusten välillä sitä 15min-1h mitä niiden välillä sattui olemaan katkonaisina pätkinä. Katselin leffoja Netflixistä, söin niin paljon särkylääkkeitä kuin Jorvin kätiö oli antanu luvan (3 x 1g per päivä) ja anelin kroppaani käynnistelemään synnytyksen kunnolla. Perjantai-iltana supistukset alkoi pikkuhiljaa kovenemaan, muttei tihenemään, ja aloin olemaan jo todella paskana. Kun perjantaiyönä kahden jälkeen tuli melkein 11min mittainen supistus, jonka aikana en kyennyt tekemään muuta kuin huutamaan, soitin Jorviin ja sanoin etten kestä enää olla kotona. "Nyt mä tuun" - ja sieltä vastattiin, että tervetuloa.


Kännykästä löytyvä ohjelma supistuksien seurantaan. Harmaassa palkissa siis päivämäärä ja kellonaika ja sen yläpuolella supistuksen kesto ja aikaväli edelliseen supistukseen. Hymiöllä pystyi kuvailemaan kivun määrää (itkevä on "painful", toinen "uncomfortable", mutten jaksanut noilla pitää kovin tarkkaa kirjaa) ja tää oli ihan hirmu kätevä! Nico piti käsin omaa kirjanpitoa vierellä, mut tää oli helppo kun painoin vaan yhtä nappia aina supistuksen tullessa ja ajastin lähti hyrräämään, supistuksen loppuessa painoin uudestaan ja supistus lisäytyi listaan. Oikeanpuolimmaisen listan ylimpänä näkyy se supistus, jonka takia lähtettiin Jorviin.

Nicon äiti tuli hakemaan meitä autolla, ja Jorviin meidät on kirjattu sisään kello 03:37 virallisen synnytyskertomuksen mukaan. Ihan ensimmäisenä mut laitettiin käyrille, jossa seurattiin supistuksia ja Papun sykettä. Kaikki oli hyvin, ja meidät laitettiin johonkin pieneen lepohuoneeseen paareille nukkumaan sisätutkimuksen jälkeen (jonka mukaan olin sormelle auki). Sain nestemäistä kipulääkettä ja jonkun tabletin, jotka ei kuitenkaan auttanut, eli sen jälkeen vielä kipulääkepiikin kiitolliseen kankkuuni. Sain pari tuntia unta ennen kuin maailman ihanin kätilö tuli herättelemään meitä ja teki sisätutkimuksen, jossa selvisi, että olin jo 5cm auki, ja lähdettiin synnytyssaliin vaihtamaan ylle hemaisevan eroottiset sairaalakuteet. Supistukset tuli edelleen yli 10min välein, vaikka koveni koko ajan, joten mulle laitettiin tippa, jonka kautta sain jotain käynnistykseen käytettyä lääkettä ja "perusliuosta". En hirveästi edes kysellyt, mitä kaikkea muhun iskettiin - sanoin kätilölle heti kättelyssä, että mulla on todella alhanen kipukynnys ja todella huono kivunsietokyky (olen siis nillittävä pikkulapsi...) ja tahdon kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Sain käteeni ilokaasumaskin, jonka kanssa olin aika lailla symbioosissa koko synnytyksen ajan. Imppasin sitä sellaisella tahdilla, että olin välillä ihan pihalla ja sammuin kesken oman lauseeni.. Lauantaiaamuna kello 08:28 kätilö puhkaisi kalvot, jotta lapsivedet saataisiin ulos, en muista siitäkään paljoa koska imuttelin välillä kaasua. Pidin kaasusta muutaman tauon, mutta se auttoi supistuksen tullessa niin hyvin, että päädyin aina pyytämään maskin takaisin. Tujua tavaraa.

Käsitykseni ajankuluista on siis väkisinkin vähän hämärä, mutta jossain päivän edetessä mulle aina välillä tehtiin sisätukimuksia, ja pikkuhiljaa olin 10cm auki. Ensin piti vielä odottaa hetki, että jokin tiellä ollut härpäke katosi, ja sitten kätilö sanoi, että olin kyllä auki, mutta Papu ei ollut laskeutunut kunnolla. Piti siis odotella lisää. Supistuksia, kaasua. Sain epiduraalipuudutuksen, jonka mulle laittoi joku muropaketista lupansa saanut säkki. Ensinnäkin, survoessaan piikkiä mun selkärankaani se kettuuntui siitä, että se sattui  -"Sulla on selässä tämmönen tatuointikin, valititko sä silloinkin että sattuu?", ja siihen perään "No oho, se meni väärään kohtaan, kun mä tässä sokkona joudun tätä laittamaan, laitan uusiksi". Tokalla kerralla onnistui, mutta sitten - "No ho, se tippu! Eipä oo ennen käynyt näin!" ja survaisi sitten vielä kolmannen kerran ennen kuin sai epiduraalikatetrin paikalleen. Missään vaiheessa ei muuten edes sanonut että anteeksi kun olen epäpätevä pelle jonka takia jouduin piikittämään selkäydintäsi kolme kertaa, sanoi vaan "oho, eipä oo ennen käynyt näin". Onneksi meidän kätilö pelasti ihan kokonaan koko synnytyksen olemalla niin ihana! Koko synnytyksen ajan se jutteli iloisesti ja sai mut pirteäksi ja iloiseksi, piti meidät molemmat positiivisina ja tsemppasi ihan hirveästi. Nicon tehtävänä olikin aika lailla vaan olla mun tukena, pitää pää kylmänä, tsempata ja pitää kiinni kun sattui. Kätilökin kehui jälkikäteen, että Nico oli ihan esimerkillinen synnytystuki. Epiduraalin sain muuten loppujen lopuksi neljä kertaa. Oon ollut aika pihalla, en muista lähettäneeni tekstaria äidille ja anopille tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti oon päivitellyt heille että epiduraali vei kivut ja nyt odotellaan, että Papu laskeutuu. Nico myös kertoi, että olin kieltänyt sitä silittämästä mua, mutten muista sitä ollenkaan. Kaiken muun kosketuksen oon hyväksynyt, mutta aina jos Nico yritti silittää, olin tiuskassut "lopeta, toi on inhottavaa!" - muuten olin kuulemma ollut ihan kiltti, enkä raivonnut erikoisemmin.


Nico otti kuvan epidulaaripiikistä ajatuksella "näytän tän Sofialle sit synnytyksen jälkeen". / Minä ja paras ystäväni kaasumaski / Synnytyssali / Viimeinen masukuva! Ehtipäs!

Papu ei siis ollut laskeutunut kunnolla, eli mun piti "harjoitusponnistaa" Papu alemmas synnytyskanavassa. Tää tarkoitti siis periaatteessa samanlaisia ponnistuksia kuin Papun syntyessä, mutta vaan ennen niitä. Pari tuntia meni siinä, että aina supistuksen tullessa puskin, Papu liikkui tuskallisen hitaasti. Aloin olemaan ihan rikki ja itkin vaan, että haluan jo puskea kunnolla, että saataisiin vauva ulos, mutta lupaa ei herunut. Lopulta kätilö iski paikallispuudutukset alakertaan, kutsui paikalle avustavan lääkärin (joka oli muuten myös ihan hirvee yrmy, joka pyöritteli silmiään sille että mä huusin kun sattui) ja sanoi, että nyt ruvettiin tosihommiin.

Ponnistusvaiheen kipu tuli aika puskista. Olin ihan tuudittautunut siihen ajatukseen, että kaikkien noiden lääkkeiden jälkeen kipu olisi edes melkein siedettävää, mutta heti ensimmäisestä varsinaisesta ponnistuksesta alkaen mä huusin kuin syötävä ja anelin, että Papu "vaan otettaisiin sieltä ulos". Yritin ennen synnytystä valmistautua siihen henkisesti, psyykata itteni kestämään se kipu ja hyväksymään, että täysin kivutonta alatiesynnytystä ei ole. En kuitenkaan osannut odottaa ihan sellaista. Kiljuin kurkku suorana, kunnes kätilö sanoi, että ponnistaessa pitää keskittää kaikki energia työntöön, eikä siksi saa päästää pihaustakaan. Supistuksia tuli ~5 sekunnin välein, ja aina supistuksen tullessa purin hampaat yhteen, iskin leuan rintaan ja työnsin niin kovaa kuin lähti. Nico piti toista kättä mun harteilla tukien mun niskaa, toisella piti mua kädestä, tuin jalkojani kätilöiden kylkiin ja ponnistin selälläni puoli-istuvassa asennossa. Kipu oli aika mieletöntä, vaikka nyt sitä on hankala enää kuvailla. Mikään ei oo koskaan sattunut niin paljon, mutta se oli kipuna tosi omituista, mikään ei myöskään oo sattunut ihan samalla tavalla eli sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sanotaan nyt siis vain, että sattui. Kätilö ja Nico tsemppasi mua koko ajan, ja ponnistusvaihe jäi onneksi melko lyhyeksi - vähän vajaa 20min. Papun pää syntyi hitaasti, mutta heti sen tultua loppukroppa syntyi yhdellä nopealla työnnöllä. Ensirääkäisyt täytti huoneen klo 16:41 lauantaina 18.5.2013 viikoilla 42+0, ja purskahdettiin Nicon kanssa molemmat itkuun. Nico leikkasi napanuoran, kätilö putsasi Papun ja sain pienen rinnalleni. Ehdin itkuisesti pusutella pari kertaa ja antaa Nicon ottaa pari kuvaa, kunnes sammahdin. Kätilö herätteli mut jälkeisiä pinnistämään, sammahdin heti uudestaan. Heräsin Papu edelleen sylissäni ja Nico infosi, että mua oli tikattu noin puoli tuntia ja olin koko ajan vedellyt tyytyväisenä hirsiä. Loppujen lopuksi mua tikattiin noin 45min, ja sain reilu 20 tikkiä. Repeämät oli kuitenkin pintapuolisia enkä menettänyt siihen nähden paljon verta.


Kuvia pikkuisesta muutaman minuutin ikäisenä. Äidillä ei hirveästi muistikuvia näiden ottamisesta.


Ekaa kertaa iskän sylissä ♥


Miltä näyttää nainen, joka on alle tuntia aiemmin synnyttänyt eikä oo noussut vielä käymään suihkussa? Tältä.


Pääsin tikkauksen jälkeen melkein heti jalkeille, kävin suihkussa ja annoin Nicon ja kätilön ihastella ja mittailla Papua. Viralliset mitat oli 50cm ja 3735g, apgar 9/10/10. Iho oli hyvän värinen ja tuntuinen ja heti suihkusta tultuani Papu pääsi rinnalle, jota imi heti oikeaoppisesti. Nicolle ja mulle tuotiin ruokaa, ahmittiin iloisesti ensimmäisen ateria sen jälkeen kun lähdettiin synnärille ja saatiin ilouutinen, että toivomamme perhehuone järjestyi. Mun vanhemmat ja Nicon äiti oli tulleet vierailuaikana aulaan odottamaan meitä, mutta ei tikkauksen ja syömisen vuoksi ehditty, mutta he sai tulla hetkeksi meidän perhehuoneeseen katselemaan Papua erikoisluvalla. Olin ihan pirteä, kävelin itse ympäriinsä (vaikka vähän hitaasti...) ja tuntui hassulta, että paria tuntia aiemmin olin itkenyt ja anellut nuijanukutusta. Kolmikko oli meillä vieraana vajaan vartin, jonka jälkeen jäätiin Nicon kanssa meidän luksushuoneeseen kolmeastaan pikkukäärön kanssa. Huone oli mun mielestä ihan ehdottomasti tuplahintansa väärti, arvostettiin molemmat sitä yksityisyyttä ja rauhaa päästä tutustumaan vauvaan ja olemaan kolmestaan perheenä myös öiden yli. Ensimmäinen yö meni aika helposti, Papu nukkui vähintään 3h pätkissä ja on koko pikku elämänsä ajan osannut tosi hyvin imeä. Mulla on tullut tätä ensipäivien ternimaitoa hyvin, eli ravinto ainakin on kunnossa, mutta mun pelkoni on käynyt toteen ja imetys sattuu aivan jumalattomasti. Kätilöt vakuutti, että sekä asennot että ote oli ihan oikein, eli kyseessä on vaan tottumiskysymys, joka menee ohi muutamassa päivässä kunhan oikee maito nousee eikä Papun enää tarvii imeä niin kovaa. Haettiin rintakumit ja nännirasvaa, jotka helpotti ihan vähäsen, mutta tää on edelleen kivuliasta. Lohduttaudun sillä, että tän pitäisi mennä parissa päivässä ohi ja sitten imetys ei ehkä enää pelottaisi.


Kuvailtiin koko ajan tosi paljon, tässä parhaita otoksia synnärilläolosta. Sain äitikokiksen!

Sairaalakassista ajattelin jossain vaiheessa tehdä postauksen, että mikä siellä nyt oli hyödyllistä ja mikä ei, mutta ainakin kotiinlähtövaatteet suosittelen ottamaan mukaan oikeesti vasta ihan lähellä synnytystä tai laittaa joku tuomaan ne synnärille sen jälkeenkin. Pakkasin tän muutamia kuukausia sitten ja en odottanut Papun venailevan hellepäiviä ennen saapumistaan, eli meillä oli mukana hirveä läjä vaatteita ja hervoton H&M:n haalari, jotta kaikki mahtuisi sen alle, mutta kotiinlähtöasuksi päätyi tavallinen raitabodi, mainittu nallekorvainen haalari ja Hemtexistä hankittu torkkupeitto, joka onkin toiminut Papun peittona ja turvana synnytyssalista asti.

Päästiin kotiutumaan jo tänään, koska imetyskipua lukuunottamatta kaikki sujui niin hyvin. Nicon äiti tuli taas hakemaan meidät. Lääkärintarkastuksessa kaikki oli hyvin, Papu on ollut tosi terve ja hyväkuntoinen ja -vointinen ja meillä on tullut kaikki vauvan hoivaamiseen liittyvä tosi luonnollisesti ja itsestään. Ekana yönä nosteltiin tosi varovasti, mutta nyt kaikki tuntuu sujuvan ihan luonnostaan. Ollaan vielä aika pihalla tietenkin, koska Papu on vasta reilu kaksi vuorokautta vanha, mutta tässä pikkuhiljaa opitaan. Ainoa Papun vaiva on ollut paljon ilmaa ja kiertoa masussa, masu on ihan pinkeenä ja raajat sojottaa ja hirveä huuto, eli haettiin tänään RelaDropseja apteekista, jos ne helpottaisi masuvaivoja eikä ne tästä ainakaan pahenisi. Mun oloni on myös hyvä, onhan sitä kieltämättä aika hellänä, mut olo on kuitenkin sellainen raukea - nyt se on ohi, synnytys, ja meillä on meidän pikkunyytti kotona. Oon oikeasti äiti, Nico on oikeasti isä, ja tästä alkaa vanhemmuus ja vauva-arki. Enkä mä ole tainnut koskaan olla näin onnellinen :)


Kotiinlähtökuva ♥ Papu nukkui tyytyväisenä koko automatkan ja senkin aikaa mitä minä ja Nico käytiin kaupassa ja pikkuinen odotti meitä autossa mumminsa kanssa.

Huh mitä tajunnanvirtaa! Pahoittelen etten jaksa nyt heti läpilukea kirjotusvirheiden sun muiden vuoksi, eli voi olla aika hankalaa tekstiä. Papu tuhisee tossa sohvalla niin söpösti kapaloituna, että haluun hilpaista sen viereen ihastelemaan ♥

65 kommenttia :

  1. Aivan valloittava pieni käärö! <3 Tuo oma 3kk typy tuntuu jo niin isolta!

    VastaaPoista
  2. Voi aaww kuinka sulonen pikkunen! <: On ollu hauskaa kuinka itekkin jännitti sun synnytystä hieman :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha se on kyl jännä että kun seuraa jotain blogia niin bloggaajan elämässä alkaa olemaan ihan messissä :D ihanaa että oot ollu mukana <3

      Poista
  3. Aivan ihana pikkuinen käärö! :)

    VastaaPoista
  4. Voi ei mikä murunen !! <3 Ihan vauva kuume iskee,vaikkei tuo meidän vauvakaan oo vielä kuin vajaa 8kk mut se on silti niin iso poika jo verrattuna näihin pienen pieniin nyytteihin... sniif! Onnea hurjasti vielä ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan minimaalinen! Kiitos <3

      Poista
  5. Nosti aivan omat synnytysmuistot pintaan tämä kertomus:) Oot ollu kyllä tosi freessin ja nätskän näkönen synnytettyäsi! Ite olin tyyliin jonku raadon näkönen sillo :DD Nuo ensipäivät kotona on ehkä yksiä maailman parhaimpia hetkiä, että haikeena niitä itekki muistelen näin jälkeenpäin.

    Mutta hurjasti vielä onnea ja on teillä nätti tyttö siellä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 haha kyl aika raatofiilis oli!

      Poista
  6. Ihanan ihana papu! <3 Ihan tuli kyyneleet silmiin kun muistui mieleen oma synnytys ja ensihetki oman pkkuisen kanssa <3 Hyvä että teillä meni kaikki hienosti ja kummatkin voitte hyvin :)

    Ja miten voitkaan näyttää noin hyvältä synnärilläkin?! :o

    Vielä kerran onnitelut koko perheelle :) <3

    VastaaPoista
  7. Voi miten ihania kuvia! Hirmuisesti onnea ja tsemppiä tulevaan! :)

    VastaaPoista
  8. Näytät synnytyksen jälkeisissä kuvissa ihanan onnelliselta <3 onnea pikkuisesta!

    VastaaPoista
  9. Voi miten ihana pikkuinen! <3 Meidän vähän vajaa 3kk jäpikkä tuntuu jo niiiiiin isolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin jo että kohta tää on jo hirveesti isompi! <3

      Poista
  10. Sä näytät tosi freesiltä noissa kuvissa etkä siltä että olisit just synnyttänyt! Ite olin niin räjähtänyt kun voi ihminen vaan olla :D
    Ja pakko myöntää, että tuli itku silmään kun tän luin. Susta ja tästä tekstistä huokuu rakkaus.

    Ihanaa vauva arkea teille <3

    VastaaPoista
  11. Hui, on kyllä hurjaa luettavaa tämmöset pitkät synnytykset! Omahan kesti tosiaan alle 4 tuntia sit kun päästiin tositoimiin - viis päivää kyllä supisteli mutta ei mitenkään hirveen järkyttävän kovaa. Pakko nostaa hattua kyllä kaikille naisille jotka on niitä kovia synnytyssupistuksia kestänyt tunti- tai jopa vuorokausitolkulla, ei voi kun sanoa että onnellinen oon että mulla ne kesti vaan sen vajaa 4 tuntia :D Oon meinaan täysin samaa mieltä tosta kivusta! Ei oo mikään ikinä sattunut yhtä paljon ja mäkin vaan huusin vaikka olin kauheesti lukenu kaikkea ja ollut tosi itsevarma ennen synnytykseen menoa. Nyt vähän tuntuu siltä, että jos joskus vielä toisen lapsen saan niin tuun oleen ihan paniikissa...!

    Ja hauskaa että sulla on kestänyt synnytys tooooosi kauan pidempään kun mulla, mut pääsit suihkuun melko pian ja kävelit ite ympäriinsä jne.! Mäkään en menettänyt mitenkään erityisen paljoa verta (5 tikkiä vaan) mutta silti en päässyt suihkuun ennen ku seuraavana päivänä (onneks kätilö autto siistiytyyn...), vessaankin pääsin vasta 6 tunnin päästä synnytyksestä ja vain osastohenkilökunnan auttamana, ne kielsi mua edes nousemasta sängystä yksin... Jostain syystä meni vaan vintti pimeeks aina kun nousin vähänkään ylös!

    Ihania kuvia, vitsi että vastasyntyneet osaa olla sulosia! <3 Oli tosi kiva lukea sun synnytyskertomus ja näin pian synnytyksen jälkeen jo! :) Tsemppiä tulevaan ihanan pikkusen kanssa, toivottavasti masuvaivat hellittää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuu miten erilainen voi joka synnytys olla! Kiitos <3 tuntuu hölmöltä kaikille vaan kiitos mut oon vielä ihan hormonihuuruissa! :D

      Poista
  12. Uih mikä ihana pikkanen!<3 onnea vielä teille!:) mä en oikeen hiffannu miten sitä kaasua oikeen otetaan :c noh ens kerralla sitten ;) hyvä että kaikki meni hyvin eikä tullu traumoja tai komplikaatioita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ainaki se toimi ihan sillee et maskin pisti naamalle ja veti vaan ilmaa sisään niin se automaattisesti sit päästi kaasua! Piti vaa ottaa henkee vähän kovempaa kun yleensä. Ei tarvinnu nappeja painella :)

      Poista
  13. IHANA <3 Ihana kertomus, ihana sinä, ihana nico, ihanat te äiti ja isä ja IHANA IHANA PAPU <3 ihanaaaa <3 Oon niin onnellinen teidän puolesta!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  14. Ihana kertomus, nauroin ja herkistyin! ja äärettömän suloinen Papuliini ♥

    VastaaPoista
  15. Ihana kertomus ja kaunokainen teidän vauva, onnea vielä! :) <3 Tuntuu niin hurjalta että meillä oli päivän välein lasketut ajat ja te saatte nyt nauttia niistä ihanista ensihetkistä ja meidän typy on jo viisiviikkoinen :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ! Ihan hullua kyl, kun luin että teillä oli pikkunen syntynyt innostuin että ehkä meilläkin tulee ajoissa! No, ei ihan :D !

      Poista
  16. Congratulations again! It's so interesting to see the differences between your delivery room and ones here. I saw this week that Fin was rated the top country to be a mother though!

    Your flowers and cards are beautiful, as are you and Baby obviously! (Jealous of your gas mask!!)

    That's really great that your guy was an awesome partner -- He looks like a natural dad.

    <3 <3

    Here's hoping I'm next!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I love how you read the horrible translated versions of my posts! ♥ I read about that rating too, I believe it's based on the fact that we have excellent & almost excessive pre-natal care for the pregnant mothers, newborn babies and children until the age of 7, which is when Finn kids go to school so they have the nurses of the school instead of the "prenatal" clinic. We also have really good social care for mothers, not only with money but a lot of support groups, activities etc etc paid for by the state. I do agree with the rating!

      Thank you honey ♥ I can't wait for Baby Z!!

      Poista
  17. ;_______________________;

    Practically cannot stop sobbing for dis. Onnea ihan mielettömästi teidän koko perheelle, mä en kestä mikä pieni söpöliini!

    VastaaPoista
  18. Äääää mä en kestä, niiin ihana pieni nöpöläinen <3 IHANA!! Vauvakuume iskee pahemman kerran! :')

    Ponnistus sattui todellakin aivan sanoinkuvailemattoman paljon, ja omituisella tavalla! Sä kuitenkin (luultavasti) unohdat sen kivun äkkiä. Mä en muista enää yhtään miltä se tuntui, mutta ilmeisesti se siis sattui mielettömän paljon koska mäkin huusin melkein koko ajan ja sanoin "ottakaa se ulos" :-D nyt mulla ei kuitenkaan oo mitään pahaa sanottavaa synnytyksestä, aika kun kultaa muistot :-)

    Onnea teille ihan hirveesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että unohtuu! :D kätilö kysäisi ollaanko mietitty tuleeko Papulle tulevaisuudessa sisaruksia ja uskallanko synnyttää uudestaan, sanoin rehellisesti että suunnitelmissa on mut kieltämättä nyt haluaa hetken venata ennen kuin tähän rumbaan uudestaan lähtee :D kiitos! <3

      Poista
  19. Onnea ihanasta tytöstä! Tuosta imetyksestä sen verran, että itse jouduin käyttämään rintakumia lopulta 2kk (!!), kun ilmeni että vauvalla olikin kireä kielijänne. Synnärillä ei siis mainittu mitään ja jossain 4kk neuvolassa toi sitten selvisi. Mutta kärsivällisyys palkitaan ja kun siitä räpäleestä päästiin, oli imetys jo oikeasti ihan piece of cake. Pääsittepä muuten aikaisin kotiutumaan! Täällä päin pidetään 3-4vrk ensisynnyttäjiä, tosi "kivaa" :D Kaikkea hyvää teille ja nauti pienestä tytöstä, lapset todellakin kasvaa aivan liian nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ihana tietää että muillakin ollu ongelmia ja ne on menneet ohi :) mulla on nyt yön aikana noussut maitoa, ja aamun imetykset on menny paljon paremmin, vaikka edelleen särkee. Päästiin siis käsittääkseni vähän erikoistapauksina noin aikaisin itte asiassa, koska meillä oli mennyt niin hyvin vauvanhoito ja pyydettiin itse kotiinpääsyä. Yks yö synnytettiin ja kaks oltiin Papun kanssa, ja siellä alko olemaan ihan hirveen tylsää :D

      Poista
  20. Siitä se arki sitten alkaa perheenä <3 Onnea hurjan paljon :)

    VastaaPoista
  21. Voih, onnea nyt vielä kertaalleen <3 Aika rankalta kuulosti toi sun synnytys, musta tuntuu et mä ite pääsin aika helpolla vaikka supistuksia tulikin vuorokauden verran ennenkun pääsin ees synnytyssaliin asti! Mulla ponnistaminen ei sattunut yhtään, se van otti voimille tosi paljon! Tosta imettämisestä sen verran, että mullakin sattu aivan älyttömästi alussa, mutta se menee kyllä ohi ensimmäistenn2 viikkojen aikana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ja jee, sitä odotellessa että ohi meneis kunnolla! :)

      Poista
  22. hei kuinka kauan sun synnytys virallisesti kesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallisessa synnytyskertomuksessa lukee, että supistukset alkoi 16.5. ko 23, säännölliset supistukset 18.05 1:30 :)

      Poista
  23. luin tämän vaikka tuolla alussa varoittelit vähän ja jouduin kaks kertaa miettii uskallanko lukee ku itelläni se on edessä päin vasta:D mutta aivan ihana kertomus ja että ei olla kaunisteltu niitä asioita mitkä oikeesti on koskenut!:D ja onnee teille ihan ihka uusille vanhemmille ja pienelle papulle<3 kuinka teidän karvaiset otukset on tottunett tähän uuteen "lauman"jäseneen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettei säikäyttänyt liikaa! Muistelin vaan että ite alkoi aina hirveesti raskaana ahdistamaan jos luin muiden synnytystarinoita joissa olis sattunu ollenkaan tms :D kiitos <3! Karvapallerot on uteliaita muttei oo tehnyt vielä kunnolla tuttavuutta, ne käy haistelemassa uutta tulokasta mut lähtee heti karkuun jos Papu liikahtaa tai inahtaa :D

      Poista
  24. Oikein paljon onnea suloisesta tytöstä! :) <3

    VastaaPoista
  25. Voi elämä miten ihana <3 onnea! :)

    VastaaPoista
  26. oi voi liikutuin ihan tippa linssiin asti :D mahtavan sulonen tyttö teillä ja paljonpaljon onnea koko perheelle!:) <3

    t.öykky :)

    VastaaPoista
  27. VOI Papu mikä ihanuus <3 Hirveesti hiuksia! :D ihana! Jee! En osaa sanoo mitää muuta <3<33<<33<33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha jep ihan älytön letti jo :D <3 se on ihanaa, toivottavasti ei tukka katoo mihinkään!

      Poista
  28. Ainiin! En tiiä oonko jo sanonu mut lisään vielä et mul kans sattu imetys ihan jumalattomasti ensin muutaman päivän, oikeesti varpaat meni ihan kippuraan ku E rupes imuttaa :D Olin ihan itkun partaalla ku päästiin himaan, et tätäkö tää nyt on!!! Mut sitten yhtäkkii se meni KOKONAAN ohi, enkä jonkun 4 pv päästä synnytyksestä tuntenu enää melkeen mitään, varmaan se maidonnousu vaikutti tohon. Mietin kokoajan et imeeks se ees kun en tunne mitään :D Enää ei satu yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo mul kans ihan naama menee irvistykseen parin ekan imun aikana! mut se helpottaa kyl sit, ja noi rintakumit vie sen pahimman piikin pois niist ekoistaki imuista :) oon imettäny sillee et about joka toinen kerta kumilla ja joka toinen ilman. Enkä oo antanu ton huvitutteilla mua, jos se on selkeesti kyllänen ollaan alettu antaa tuttia, se imee täydellisesti sekä nänniä, tuttia että rintakumia :D ja maito nous! Ihana tietää et tää on koht ohi, maito nous vast viime yönä nii ootan et tää kipu viel loppuu :D

      Poista
  29. Äää, hirveesti onnea! <3 Mäkin haluan oman pienen, meidän jättipoju täyttää huomenna JO 4 viikkoa. :D No ei vaan, kovasti tsemppiä vauva-arkeen, sen on tavallaan aika väsyttävää kun ei saa pieneltä edes hymyä palkinnoksi eikä ihan tarkkaan osaa vielä tulkita eri itkuja yms., mutta tosi nopeasti se vauva tulee tuttuakin tutummaksi tyypiksi! :)

    Toivottavasti imetyskivut lähtee myös nopsaan pois! Mulla oli vasen nänni ihan helvetillisen kipeä ekan viikon, mutta kyllä se meni ohi. :) Päivän olin imettämättä siitä kokonaan ja pumppasin vaan tyhjemmäksi, mikä auttoi sitä paranemaan nopeammin. Tosin rintakumin otin käyttöön siinä jossain kohtaa kun imuote oli niin surkea ja edelleen mennään tolla kumilla, kun en jaksa tapella. Neuvolatätikin oli sitä mieltä, että parempi sen rintakumin kanssa on imettää kuin olla imettämättä kokonaan, kun ei ilman onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks saan pumpun käyttööni näillä näkymin huomenna, eli pääsen vähä tästä räjähdysfiiliksestä eroon :D kysyin muuten jorvissa kätilöiltä haittaako rintakumin käyttö imuotetta tai maidon nousemista, ja ne sanoi että ei! Papulla oli jo hyvä imuote eli kumin käyttö ei sitä "pilaa" ja maidontuotantoon kumi ei kuulemma vaikuta ollenkaan. Olin lukenu aiemmin jostain että kumin käyttö pilais normaali-imetykset mut meillä ainaki nyt pikkunen imee molempia ihan samalla taidolla :) kiitos <3 !

      Poista
  30. Heei, tota mulla oli mielessä tollanen pikkupikku vinkki noihin masuvaivoihin, koska meilläki oli aluks neitosella aika pahoja masuvaivoja ku sitä ilmaa vaaan kerty sinne mahaan, mut meidän pelastus loppujenlopuks oli kumminkin apteekista saatava cuplaton! :) Kannattaa kokeilla jossei noi RelaDropsit autakkaan, mut tietty toivotaan et auttaa! :D Seki vaan voi olla niin vauvakohtasta kans et kenelle sopii mikäkin merkki ja/tai toimii parhaiten! Onnea hirveestii suloisuuden johdosta <3 Täällä siis tämmönen "uus lukija", lisäsin itseni siis vasta lukijalistaan, mut oon kyl pidempäänkin lukenut tätä sun blogia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tähän mennessä noi relat on toiminu ihan hyvin, tai siltä siis vaikuttais kun tän päivän aikana ei oo vielä huudellu masua ollenkaan :) mut kiitos vinkistä, jos ongelma palaa testataan seuraavaks niitä! Kiitos, ja tervetuloa :)

      Poista
  31. Noni, hyvä et toimii sit! :D Ni ei tarvi pompotella eri merkkien välillä..

    VastaaPoista
  32. Huh ei tää vauvakuumeilu ainankaan helpota nuita suloisia kuvia katsellessa!
    Hyvin kerroit synnytyksestä!
    Ei pitäs nauraa, mutta oli jotenkin niin elävästi ja huvittavasti kirjoitettu, tuo lääkärin toheltelu puudutteen piston kanssa, että nauroin kyllä vedet silmissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D sehän on vaan hyvä jos teksti aiheuttaa reaktiota! Kiitoksia :)

      Poista