BID & IBA 2017

23.4.2017

P4220105

Eilen oli taas vuoro viettää päivää Indiedaysin Blogger's Inspiration Day-päivätapahtuman ja Blog Awards-iltagaalan merkeissä! Aiemmin kaksi kertaa vuodessa järkätty tapahtuma on ollut mun ja äitiporukan vakkarijuttu jo jonkin aikaa ja eilenkin kasauduttiin yhteen ja suunnattiin kohti Kattilahallia, jossa tapahtuman molemmat osiot tällä kertaa järjestettiin. Päivätapahtuma kului eri sponsorien tiskejä koluten ja herkullisia maistiaisia syöden ja siemaillen.

P4220025
P4220049
P4220025aaaaaaaaaa
P4220049aaaa
P4220069
P4220078
P4220081
P4220082

Päivätapahtuman jälkeen kävin viemässä vahingossa nyysimäni avaimen takaisin After Darkin tyypeille - kirjoittelen keskiviikon kauhutalokokemuksesta jossain vaiheessa! - ja kotona viemässä tuotekassit pois jaloista ja vaihtamassa vaatteet. Mentiin vielä Jeninalle hengailemaan ennen kuin lähdettiin iltatapahtumaan, joka meni sinne tänne pyörien ja hyörien ja palkinnonjaon katsomisen merkeissä.

P4220083
P4220091
P4220098
P4220100
P4220119
P4220120
P4220132
P4220134
P4220142
P4220147
P4220158
P4220162
P4220167

Iltatapahtumasta ei ikävä kyllä ole omia kuvia, koska en ottanut kameraa sinne mukaan, mutta sekä päivä- että iltatapahtumassa oli virallinen kuvausseinä, jossa käytiin mimmien kanssa räpsäisemässä itsestämme kuvat. Iltatapahtuman asuna mulla oli nimittäin mun uusin lempparivaatteeni, Facebook-kirpparilta käyttämättömänä löydetty ihana kissailluminatimekoksi nimeämäni mekko! Kuvat on ottanut Henri Ilanen.

P4220167aaa
P4220167bbbb

Kaiken kaikkiaan eilen oli ihana päivä ja ilta/yö, ihanien frendien seurassa! Käsittääkseni Indiedays järkkää tällä kertaa BIDin ja IBAn vain kerran, aiemmin siis on ollut blogipäivä ja gaalailta sekä keväällä että syksyllä. Mulla on ollut muutenkin ihan mieletön viikko - tiistaina olin siskon kanssa teatterissa katsomassa Taaperosuihkun, keskiviikkona oli After Darkin kauhutalo, eilen nämä bibikset ja tänään olin testaamassa myös Red Rabbitin, immersiivisen kauhukokemuksen joka on tehty yhteistyössä After Darkin kanssa. Siitäkin bloggailen jossain välissä!

Normista poikkeavat suhteet

20.4.2017

vvvvv

Parisuhteet on kinkkinen juttu. Uskaltaisin melkein väittää, että ihmissuhteet on elämän hankalimpia asioita - ei siksi, että ne itsessään olisi automaattisesti vaikeita, vaan koska niillä on meille niin järjettömän suuri arvo, vaikkemme oikeastaan tajua niistä paljoa.

Oletusarvo pitkälti on, että ihminen on yksiavioinen olento ja jokaisen tulisi tähdätä pitkään avioliittoon, lasten pyöräyttelyyn, koiraan ja valkoiseen aitaan. Ajathan ovat (onneksi) muuttuneet ja ihmiset määrittelevät paljon vapautuneemmin itse omien suhteidensa tavat, tyylit, tavoitteet ja jutut yleensäkin, mutta paljon löytyy edelleen tabujakin.

Minä olen sitä mieltä, että ihminen ei ole yksiavioinen olento ollenkaan. Mutta pääpointti onkin siinä, mitä ihmissuhteiltaan hakee - yksiavioisuus toimii silloin, kun on löytänyt kumppanin, jolta todella saa kaiken sen, mitä parisuhteelta haluaa. Silloin tarvetta suhteen ulkopuoliselle säätämiselle ei ole millään muotoa. Yksi iso tekijä on myös siinä, minkälaiset rajoitukset itse kunkin parisuhteessa on ja minkälaisten tarpeiden tyydytys kuuluu tiukasti suhteen osapuolien välille.

Esimerkki: olet ns. tavallisessa parisuhteessa, jossa pettämiseksi ei lasketa yleisesti ystävien väliseksi kanssakäymiseksi lasketut jutut. Voit siis kokea rakkautta, syvää yhteyttä, henkistä harmoniaa ja kaikkea ihanaa emotionaalista ja psyykkistä hyvää myös muiden ihmisten kanssa kuin kumppanisi kanssa - kunhan ne eivät ole romanttisia. Voit halata ja koskea ystäviisi epäseksuaalisilla tavoilla. Mutta kaikki seksuaalinen kosketus, romanttinen rakkaus ja ehkä flirttailukin on suhteen säntöjä vastaan ja laskettaisiin pettämiseksi. Jos tarpeesi seksin ja romanttisen rakkauden suhteen tulevat tyydytetyksi kumppanisi kanssa, olet ihannetilanteessa etkä koe tarvetta hakea romanttisia tai seksuaalisia asioita muualta.

Mitäs kuitenkin sitten, kun ne tarpeet eivät tulekaan tyydytetyiksi parisuhteen sisällä? Alleviivataan nyt heti ensimmäisenä, etten puhu nyt todellakaan pettämisestä - vaan niistä muista, vaihtoehtoisista suhdemuodoista, jotka niin tabuja tuntuvat olevan.

Polyamorinen suhde on pähkinänkuoressa suhde, joka koostuu useammasta kuin kahdesta ihmisestä. Avoin suhde on sellainen, jossa parisuhteen osapuolilla on keskinäisten sääntöjen puitteissa lupa tehdä yleisesti ottaen parisuhteen sisällä pysyviksi asioiksi käsitettyjä asioita suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Näistäkään ei ole mitään oppikirjamääritelmää, koska jokainen suhde on omanlaisensa - säännöt sovitaan osapuolten kesken juuri sellaisiksi, kuin he ne haluavat. Voi olla vaikkapa pariskunta, jotka harrastavat yhdessä kimppoja, mutta omillaan muiden näkeminen on kiellettyä. Tai pariskuntia, joilla on yhteisiä ylimääräisiä kumppaneita, muttei ketään pysyvää polyamorisen suhteen kolmatta osapuolta. Tai ihan mitä tahansa muuta.

Varmastikaan tämänkaltaiset järjestelyt eivät sovi kaikille. Omalla kohdallani voisin ajatuksen tasolla kuvitella pystyväni erinäisiin ns normista poikkeaviin järjestelyihin, mutta kokemusta asiasta ei ole, eli en voi varmaksi sanoa mitään. Olen kuitenkin tutustunut muutamaan "epänormaaliin" pariskuntaan ja on ollut jotenkin ihanan virkistävää keskustella heidän kanssaan - heille heidän tapansa on tietenkin ihan normaali, juuri sellainen joka sopii heille, ja on ollut kiehtovaa kuulla heidän kokemuksiaan asiasta, joka on ollut oman kuplani ulkopuolella. On ollut myös kamalaa kuulla, miten paljon ennakkoluuloja ja ihan suoraa vihaakin he kohtaavat valintansa vuoksi.

Ihmiset ovat vihamielisiä, koska eivät ymmärrä asiaa itse - ja siksi se on heille oletusarvoisesti väärin. Se, mikä menee minulta ohi, on se, miten ihmeessä muiden pariskuntien valinnat näissä asioissa vaikuttavat millään lailla kenenkään muun elämään.

On upeaa, että ihmiset uskaltavat tutkia enemmän itseään, seksuaalisuuttaan, tarpeitaan, halujaan ja kiinnostuksiaan ja haluavat avoimesti ja vapautuneesti toteuttaa itseään. Ja on mielettömän upeaa, että tämänkaltaiset ihmiset löytävät toisensa ja voivat elää juuri sellaisessa suhteessa, joka sopii heille.

Millaista on olla lähivanhempi?

14.4.2017

Joskus lapsi suuttuu tullessaan kotiin, koska äiti on ihan tyhmä ja vaan isi on kiva. Isiä on ikävä ja pitää päästä takaisin isin luo nyt heti.

Joskus ärsyttää se, ettei kukaan muu tee täällä mitään. Kukaan muu ei siivoa, imuroi, tiskaa, käy kaupassa, kokkaa, maksa laskuja. Kämppäkaveri on metrin mittainen ja sotkee niin uskomatonta vauhtia että tekisi mieli nakata kaikki kaatopaikalle ja elää askeettisesti ihan vaan ettei olisi siivottavaa.

Joskus lapsi suuttuu, koska ei saa jotain tai ei saa tehdä jotain, mitä (kuulemma) isillä saa. Se onkin eri asia, saako oikeasti sielläkään.

Joskus lapsi suuttuu, kun mennään johonkin kylään, koska haluaisi olla äidin kanssa kotona vaan. Joskus lapsi suuttuu kun menee yökylään isovanhemmille, joskus suuttuu kun ei saakaan jäädä yöksi.

Joskus huutaa sekä äiti että lapsi ja kaikkia vituttaa kaikki. Etenkin kaikki.

Joskus on jäätävä ikävä pari yötä poissa olevaa lasta.

Mutta se on myös aamuja, kun herää siihen, että lapsi tulee viereen makaamaan ja kuiskaa "herää äiti, mä rakastan sua."

Se on ihanaa, vapauttavaa itsenäisyyttä, hyvää yksinäisyyttä, tapa oppia tuntemaan itsensä ihan uudella tavalla ja rakastua itseensä. Se on ylpeyden hetkiä siitä, kun pyörittelee arkea itsekseen.

Se on valtava määrä "lapsivapaata" aikaa, mahdollisuuksia tehdä aikuisten juttuja ihan vapaasti ilman aikarajoituksia tai pakotteita. Päiviä, jolloin voi tehdä ihan mitä huvittaa.

Se on loputtomia tunteja ystävien kyläilyä. Viikossa on yleensä yksi tai kaksi iltaa kun joku kaveri ei olisi kylässä.

Se on ihan ihmeellisiä luksushetkiä, joita kutsutaan myös aamuiksi, jolloin herää ilman herätyskelloa, yksin kotoa, ilman velvoitteita lähteä mihinkään ainakaan pariin tuntiin. Aamuja, jolloin Netflix menee päälle heti aamusta, aamupala syödään sängyssä ja vaatteet puetaan päälle vasta kun on pakko.

Se on ylpeyttä lapsesta, joka on sopeutunut niin hyvin ja osaa pistää sanoiksi niin hyvät kuin huonot tunteensa.

Se on öitä, kun lapsi saa tulla viereen nukkumaan ja pieni vartalo hakeutuu kainaloon turvaan ja sydän meinaa pakahtua.

Se on tilanne, jonka olen valinnut, ja josta suurimmaksi osaksi nautin täysin rinnoin. Vaikkei se aina niin iisiä olekaan.